Ventovieraitten ihmisten kykyä tehdä yhteistyötä on vaikea
selittää darwinismin ja evoluution mekanismien avulla. Ara Norenzayan selittää kirjassaan Big Gods How Religion Tranformed Coopeeration and Conflict sen lisäämällä
edellisten päälle uskonnon. Suurten ihmisjoukkojen yhdistyminen satoja miljoonia
ihmisiä käsittäviksi valtioiksi vaati suuria kristinuskon ja islamin tapaisia
uskontoja. Vasta nykyaikana on lähinnä Skandinaviaan syntynyt uudenlaisia
yhteisöjä, joissa laki, poliisi ja muut yhteiskunnalliset instituutiot ovat
korvanneet uskonnon roolin. Kirjailijaa lainaten ”nämä yhteiskunnat ateistisine
enemmistöineen – jotkut niistä eniten yhteistyötä tekeviä, rauhanomaisimpia ja
kukoistavimpia maailmassa - kiipesivät uskonnon tikkaita ja sitten potkaisivat
ne pois.”
Lausunto on sekä imarteleva että ärsyttävä, mutta koetan
sietää sen. Harari esittää kirjassaan Sapiens Ihmisen lyhyt historia
samantapaisia ajatuksia. Hän määrittelee uskonnon ”inhimillisten normien ja
arvojen järjestelmäksi, joka pohjautuu uskolle yli-inhimilliseen järjestykseen.”
Tässä mielessä kommunismi on uskonto. Myös kapitalismi on ainakin Hararin
mielestä sitä. Kristinuskossa yli-inhimillinen järjestys on samalla
yliluonnollinen, mitä sitä se ei maallisissa ideologioissa ole. Mutta jos tarkastelee
kapitalismin ilmenemistä globaalisti, niin joitain yli-inhimillisiä täysin
ihmisyhteisöjen hallinnan ulottumattomissa olevia piirteitä siinä on. Jos niitä
vastaan yrität pullikoida, tulee Trumpin tapaisia johtajia, joiden kannattajat raivoavat
sinulle. Olet syntinen saatana kurja.
Norenzayan soveltaa kirjassaan evolutionaarisia, kognitiivisia
ja sosiaalisia tieteitä ja kertoo sijoittavansa sosiaalisten uskontojen
alkuperän geneettisen ja kulttuurisen evoluution yhdistelmään. Ei siis varsinaisesti
puhtaasti uskontojen sisältöjä käyttävää argumentaatiota.
Metsästäjä-keräilijäyhteisöillä oli jonkinlaisia alkeellisia
uskontojen ituja. Näiltä jumaluuksilta puuttui suurten jumalien voimat ja tietämys. Ne eivät juuri piitanneet ihmisistä saati näiden moraalisesta
käytöksestä. Ei kirkkoja, ei pappeja, ei johtajia, jumalien kuvia, ei säännöllisiä
uskonnollisia kokouksia, ei uskonnollista moraalia, ei uskoa kuolemanjälkeiseen
elämään.
Yhteisöjen koon kasvaessa suuret jumalat lisääntyivät.
Moraalin kytkentä uskontoon muuttui yleiseksi piirteeksi. Rituaalit ja muut
uskon ilmaisut organisoitiin, tehtiin säännöllisiksi ja niiden muodot yhtenäistettiin.
Yliluonnolliset olennot alkoivat rangaista ryhmän normien loukkauksia, kuten
mm. petoksista, itsekkyydestä, uskottomuudesta ja ruokaa koskevien tabujen
unohtamisista. Pelottelu yliluonnollisista rangaistuksista lisääntyy ja syntyvät
erilaiset helvetin muodot ja ikuiset rangaistukset. Ja lohduksi pelastus niistä,
kunhan tekee sitä tai tätä.
1. Ihmiset, joita tarkkaillaan, ovat
kilttejä
2.
Uskonto on enemmän tilanteessa kuin henkilössä
3.
Helvetti on taivasta voimallisempi
4.
Luota ihmisiin, jotka luottavat Jumalaan
5.
Uskonnolliset teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat
6.
Jumalat, joita ei palvota, ovat impotentteja
jumalia
7.
Suuret Jumalat suurille ryhmille
8.
Uskonnolliset ryhmät tekevät yhteistyötä
kilpailun takia
Eräässä kokeessa asetettiin firman tilaan kahviautomaatti. Maksaminen
oli vapaaehtoista eikä mitään summaa määrätty. Kun automaatin viereen
asetettiin kasvokuva, jonka silmät katsoivat suoraan automaatin käyttäjää, ihmiset
maksoivat säännöllisemmin ja enemmän kuin ilman kuvaa. Joten mitään todellista
tarkkailua ei tarvita ja ihmisen käytöksen kiltillistämiseksi kelpaa kuviteltu kaikki
näkevä ja tietävä Jumalakin. Moraalia auttaa, jos tätä Jumalaa kiinnostaa enemmän
tarkkailla aviorikosten kuin liikennerikkomusten tekijöitä.
Ihmiset käyttäytyvät paremmin sunnuntaisin ja kun he kokevat
rangaistuksen uhkaa verrattuna taivaaseen pääsyn lupaukseen. Lempeän Jumalan
voi uskoa katsovan synnin tekoja kohtuullisemmin. Tuota ”luota ihmisiin, jotka
luottavat Jumalaan” voisi tarkentaa sanomalla, että ”samaan Jumalaan.” Meillä kristityt
eivät välttämättä luota Allahiin uskoviin ja toisinpäin. Eivätkä Marxiin
uskovat usko Trumpiin. Ja toisinpäin.