Villi-ihmisten villeydestä

 

Rutger Bregman haluaa kirjassaan Hyvän historia kumota myytin siitä, että sivistymätön ihminen on väistämättä raakalainen. Väitetään, että itsekkäät pyrkimykset vievät tilaan, jossa ihmiset riistävät ja tappavat armotta toisiaan. Jos nykyinen koulutettu suomalainen joutuu olosuhteisiin, joissa pitää taistella jokaisesta elämiseen tarvittavasta hyödykkeestä, sivistys osoittautuu pintasilaukseksi. Se on opittu käyttäytymistapa, joka katoaa ääriolosuhteissa kuin tuhka tuuleen.

Bregman on täysin vastakkaista mieltä. Ihmiset ovat pohjimmiltaan kilttejä ja yhteistyökykyisiä elukoita. He ovat jotenkin evoluution aikana kesyttäneet itsensä niin, että Homo sapiens- nimen voisi vaihtaa Homo puppy-nimeen. Verrattuna vaikka neanderdalilaisiin nykyihminen on älyllisiltä kyvyiltään tyhmempi samalla tavalla kuin kesy koira on villiä sutta kyvyttömämpi. Ihmissuvun menestys ei perustu ylivoimaisiin älyllisiin kykyihin, vaan kykyyn tehdä yhteistyötä muidenkin kuin sukulaisten kanssa. Kyky on synnynnäinen eikä se tarvitse sivistyksiä eikä uskontoja taakseen.

Bregman kertoo siitä, miten sivistyneet länsimaiset ihmiset ovat käsittäneet Pääsiäissaarelta löytämiensä villi-ihmisten historian lähtien saaren löytämisestä 1722. Jared Diamond kiteytti kirjassaan Romahdus käsitysten pääpiirteet:

Polynesialaiset asuttivat saaren 900-luvulla ja väestö kasvoi vuosisatojen kuluessa 15 000 ihmiseen. Saarelaisten meitä eniten kiehtova harrastus oli valtavien moai-patsaitten rakentaminen. Se selitetään sillä, että saarella oli useita klaaneja, joitten päälliköt kilpailivat keskenään patsaitten koolla ja määrällä.

Patsaitten rakennus ja kuljetus vaati yhä enemmän miesvoimaa ja puuta ja mahtavia päälliköitä, jotka pystyivät tähän puuhaan pakottamaan. Puusto hävisi ja maa koki eroosion, joka vaikeutti maanviljelystä. Nälänhätä ajoi ihmiset sotiin, joiden myötä ihmisten määrä putosi siihen pariin tuhanteen yksilöön, jotka saaret löytänyt Jakob Roggeveen siellä tapasi. Asukkaat söivät nälkäänsä myös toisia saarelaisia. He olivat laihoja ja kurjia ihmisraukkoja. Patsaat olivat tuolloin kaikki kaatuneet tai tuhottu.

Jan Boersema alkoi tutkia näitä käsityksiä ja huomasi, että lähes kaikki väitteitä tukevat todisteet olivat vääriä. Roggeveen ei puhunut mitään nälkiintyneistä saarelaisista, vaan kertoi näiden olleen hyvinvoivia ja iloisia ihmisiä. Mitään tarvetta kannibalismiin ei ollut. Heillä ei ollut edes aseita, joita olisi voitu sotiin käyttää.

Saarella väitettiin olleen 15 000 asukasta, joten siitä vedettiin johtopäätös, että silloinen 2000 asukasta selittyi nälällä ja sodilla. Uusi arvio kertoi, että asukkaita ei ollut ollut tuota noin määrää enempää koskaan.

Tarve patsaitten veistoon selittyy sillä, että asukkaat tarvitsivat yhteisiä rituaaleja ja patsaitten teko tarjosi mukavaa yhdessä harjoitettavaa askaretta. Saarella on todettu olleen runsaita metsiä sen asuttamisen aikana, mutta selitys niiden häviämiseen on muuttajien mukana tullut polynesialainen rotta. Se lisääntyy niin, että yhdellä parilla voi periaatteessa kolmen vuoden kuluttua olla 17 miljoonaa jälkeläistä. Ylittää kyllä reilusti Suomeen muuttavien mamujen lisääntymiskyvyt.

Tämä mamu pystyi syömään puiden siemeniä niin, että puusto lopulta hävisi. Se ei tuonut mukanaan nälänhätää, koska se lisäsi viljelysmaata. Niillä sopi kasvattaa banaaneja, bataattia ja sokeriruokoa. Kotieläiminä saarelaisilla oli kanoja.

Sivistys saapui saarelle 1722 Roggeveenin laivan mukana. Se alkoi sillä, että merimiehet ampuivat jostain syystä kuoliaiksi kymmenkunta saarelaista. James Cook saapui saarella 1774. Hänen väitetään kuvanneen ihmiset pieninä, laihoina, arkoina ja surkeina. Myöhemmin on todettu, että Cook kertoi saarelaisten olleen eloisia, aktiivisia, hyvinmuodostuneita ja vieraanvaraisia. Väärä kuvaus on lähtöisin Thor Heyerdalilta.

Patsaat todettiin hylätyiksi 1800-luvun alkuun mennessä. Saarelaisten innon hiipumisen niiden tekemiseen voi selittää monin tavoin, mutta sovitaan tässä, että heitä ei vain enää huvittanut.

Sivistyneet kristityt perulaiset jatkoivat sivistystyötä 1862 laivaamalla 1407 saarelaista orjiksi. Perussa sivistyneet sairaudet alkoivat tappaa heitä. Näännyttävä työ kaivoksissa tappoi, jos sattui kulkutaudilta säästymään. Heidät palautettiin kansainvälisen painostuksen takia 1863 takaisin. Laivaussatamassa sattui olemaan merimies, jolla oli isorokko. Vapautettuja oli 470 ja näistä 15 % selvisi isorokon kynsistä saarelle takaisin. Yhdellä näistä oli isorokko ja tauti levisi saaren väestöön.

Epätoivo sai sairaat ihmiset tolaltaan. Ensimmäistä kertaa nähtiin heidän tappavan toisiaan. Monet tekivät itsemurhan hyppäämällä alas kalliojyrkänteiltä. Joten aikamoinen katastrofi vaadittiin, ennen kuin villi-ihmisistä tuli villejä.

Kaiken tämän jälkeen saarella oli 1800-luvun lopussa elossa 110 henkeä. Diamondin tapaiset ajattelijat ovat verranneet Pääsiäissaarta maapalloon. Saarelaisilla ei ollut veneitä, joilla päästä sieltä tuhoa pakoon kuten meilläkään ei ole avaruusaluksia.   Kertomus on paljon tehokkaampi, kun se väittää saarelaisten itse olleen syypäitä omaan tuhoonsa. Sen puolestaan aiheutti ihmisen luonteeseen kuuluvat ahneus ja aggressio.  Todellinen tuho tuli kuitenkin ulkoapäin sivistyneeksi kehuttujen ihmisten myötä.

Joten jos haluaa olla uskottava maailmanlopun profeetta, täytyy ennustaa, että alieenit sitten joskus? Pelkkä ilmastonmuutos ei riitä.

 

 

 

 

Epäluotettavat ateistit

 

 

Suomalaisten SS-miesten historiaa käsittelevän kirjan ilmestymisen aikaan tv:ssä eräs haastateltu dosentti kertoi, että SS-porukka oli ateistinen joukko-osasto. Netistä löysin artikkelin, jossa kerrottiin, että SS-mieheksi kelpasi minkä tahansa uskonnollisen kannan edustaja, kunhan ei ollut juutalainen eikä ateisti. Ateisteja syrjitään siis niin, että he eivät aina kelpaa edes ateistisen järjestön jäseniksi?

USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan siellä ateisteja hyljeksitään enemmän kuin homoseksuaaleja. Ero on siinä, että uskonnottomiin ei luoteta, mutta homoja inhotaan.

Jälkimmäisten kammoaminen perustunee biologiaan. Normaali hetero kokee mielikuvat miesten välisestä seksistä vastenmielisenä. Tästä inhon tunteesta on vuosituhansia sitten jalostettu uskonnollisia ohjeita, jotka räikeimmillään ovat kehottaneet nämä tappamaan. Tästä ei ole vieläkään päästy eroon eikä luultavasti koskaan päästäkään. Sen voinee väittää perustuvan evoluution myötä syntyneisiin perinnöllisiin ominaisuuksiin, joita ei noin vain ”oikein ajattelemalla” pysty poistamaan. Joten homojen laaja yhteiskunnallinen hyväksyminen vaatii taakseen kulttuurin muodossa tapahtuvaa ”painostusta.”

Ara Norenzayanin Big Gods-kirjassa kerrotaan tutkimuksista, joissa etsittiin ateisteihin kohdistuvan epäluottamuksen selityksiä. Hän kertoo, että ”Mielipidetutkimukset ja meidän oma kokeellinen tutkimuksemme näyttävät, että ateisteihin, jotka ovat kulttuurisesti samanlaisia, luotetaan vähemmän kuin jopa ulkoryhmien jäseniin, jotka ovat uskonnollisesti, kielellisesti ja etnisesti erilaisia. Joten ateismin vastustuksen syyt eivät löydy tutuista selityksistä, kuten kuviteltu erilaisuus, ksenofobia tai yleinen toisenlaisuuden pelko.”

Norenzayan ehdottaa, että tämä selittyy sillä, että uskontojen yksi ihmisiä yhdistävä piirre on usko meidän tekojamme koko ajan vahtivaan yliluonnolliseen moraalinvartijaan. Jos sellaiseen uskoo, käyttäytyy hyvin. Olennon pitää olla siinä määrin kaikkitietävä, että pystyy näkemään kaikkien ihmisten teot. Vaikutusta voi hienosäätää lisäämällä olennolle ihmismäisiä ominaisuuksia, jotka saavat sen suuttumaan moraalisista rikkeistä ja rankaisemaan niistä.

Vahditut ihmiset käyttäytyvät hyvin. Vahtiminen voi olla kuviteltua ja se silti tehoaa. Eräässä tutkimuksessa firman kahviautomaatista otetusta kupillisesta sai maksaa itse valitsemansa summan tai olla maksamatta. Automaatin viereen asetettiin valokuva, jossa ihmiskasvot katsoivat automaattiin päin. Maksettujen rahojen summa kasvoi selvästi. Kun kuva otettiin pois, maksettiin vähemmän.

Epäluottamus ateisteja kohtaan syntyy siitä, että uskovat tietävät, etteivät nämä pidä itseään yliluonnollisen silmälläpidon kohteina. He eivät usko jumalalliseen moraalinvartijaan ja ovat epäluotettavia.

USA ei ole hyvä esimerkki länsimaisena esimerkkinä uskonnon ja ateismin suhteesta. Pohjoisissa hyvinvointivaltioissa ihmiset eivät tarvitse kuviteltua moraalinvartijaa ihmisten välisen luottamuksen takaamiseksi. Maalliset lain ja oikeuden tapaiset instituutiot ovat riittäviä vahtikoiria edellyttäen, että niihin voi luottaa.

Mikäli Hararia on uskominen myös liberalismi ja demokratia ovat uskontojen kaltaisia kuviteltuja juttuja, joita ei oikeasti ole olemassa. Mutta näiden kuvittelujen pohjalta syntyneet oikeuslaitoksen tuomarit, lakikirjat ja poliisit ovat aidosti olemassa olevia otuksia. Jumalat ja enkelit eivät taida ihan samalle olemassaolon tasolle päästä, mutta kaipa kirkko ja papit voivat toimia vahtikoirina uskonnon kuvitellun järjestyksen takaajina.