Moraalin synty

Erehdyn aina silloin tällöin ostamaan kirjan, joka kertoo aivojen toiminnasta. Koska aivot luovat meidän mielemme, on tietysti kiva tietää, miten se tapahtuu. Osa ostoksista osoittautuu vaikeasti sulatettaviksi, mutta yritän silti lukea ne urhoollisesti läpi.

Viimeinen erehdykseni on Margaret Boone Rappaportin ja Chistopher J. Corballyn kirja The Emergence of Religion in Human Evolution. Uskonnon synty ihmisen evoluutiossa. Rappaport on antropologi ja biologi, Corbally jesuiittapappi ja astronomi.  

Kirjassa yritetään selittää, miten n. 65 miljoonan kehityksen myötä syntyi Homo sapiens, jolla on ”uskontokapasiteetti.” Tekijät suhtautuvat uskontoihin myönteisenä ilmiönä, joten en tiedä, tarkoittavatko he tätä kapasiteettia kykynä keksiä niitä vai omaksua ne todella olemassa oleviin yliluonnollisiin olentoihin perustuvina teoriarakennelmina. Jotkut kohdat antavat ymmärtää, että tekijät uskovat, että yliluonnolliset oliot, myös jumala, ovat todella olemassa.

Homo sapiensilla on epäilemättä kyky luoda uskontoja ja uskoa ylimaallisiin olioihin. Uskonnot ovat kulttuurisia tekeleitä, joten ensin piti syntyä kyky kehittää kulttuureita. Homo habilis-esi-ihminen käveli ja omasi jonkinmoisen kulttuurin ja tekniikan. Mutta sen aivot eivät olleet riittävän suuret moraalin ja uskonnon tarpeisiin. Homo erectus pystyi moraaliseen ajatteluun, mutta vasta Homo sapiens kehitti uskontoja. Tekijöitten mielestä siis moraali syntyi ennen uskontoja. 

Homo erectus ilmaantui pari miljoonaa vuotta sitten ja hävisi joskus vuosien 150 000 ja 70 000 välillä. Homo sapiens ilmaantui 400 000 – 300 000 vuotta sitten. Homo erectus hävisi joskus 150 000 – 70 000 vuotta sitten. Vuosilukujen varmuudet ovat perin hataria.

Moraalisuus edellyttää sosiaalisuutta ja kulttuuria. Kädelliset olivat sosiaalisia otuksia yli 60 miljoonaa vuotta sitten. Kulttuurin esiasteita kädellisissä ilmeni ehkä 6-7 miljoonaa vuotta sitten. Homo habilis osasi tehdä kivestä työkaluja, mitä pidetään kulttuurin ilmentymänä.

Rappaport ja Corbally ehdottavat, että kyky moraaliseen ajatteluun syntyi, kuin Homo erectus oppi kontrolloimaan tulta miljoona vuotta sitten. Ihmiset osasivat hyödyntää tulta aikaisemmin, mutta tulen sytyttämisen kaltaiset taidot tulivat myöhemmin.  Kun esi-ihmiset alkoivat viettää aikaansa rakentamiensa tulisijojen suojassa, he pystyivät moraaliseen ajatteluun? Nyky-ihmisen moraalittomuus johtuu taatusti siitä, että aikaa ei lapsena enää vietetä perheen parissa kotilieden äärellä. Televisiota ei siksi lasketa.

Toinen tulen käytön hyöty oli lihan kypsentäminen. Aivot vaativat runsaasti energiaa, joten suurten aivojen kehittyminen tuli mahdolliseksi vasta, kun ihmiset alkoivat syödä paljon energiaa tuottavaa lihaa. Kasveja enimmäkseen syövän porukan aivojen evoluutio olisi tyssännyt niin, että ne olisivat pysyneet pieninä rusinoina. Ei moraalia, ei uskontoa, ei avaruuslentoja, ei tietokoneita, ei ydinpommeja … karmeiden puutteitten luettelo olisi loputon.

Homo erectus-lajin ihmiset alkoivat nauttia unesta ja ryhmässä elämisestä maassa, kun he oppivat suojautumaan öisin pedoilta tulen avulla. Sitä ennen piti toki laskeutua puusta maahan nukkumaan, minkä homo habilikset jo innovoivat. Hyvä yöuni mahdollisti unien näkemisen ja muunkin uneksimisen, jolloin kykeni kuvittelemaan olemattomia olioita.

Kirjassa luetellaan muitakin moraalin synnyn edellytyksiä: asuma-alue 100 neliömailia; ryhmien koko n. 100 jäsentä;  aivojen koko vähintään 1000 – 11000 cm^3;  täysin kaksijalkainen; jalat käsiä pidemmät; metsästetään ryhmissä, syödään lihaa; naaraat melkein yhtä suuria kuin urokset; naaraat elävät pitkään menopaussin jälkeen, joten he pystyvät pitämään huolta jälkeläisten jälkeläisistä; pitkäikäisyys, jonka ansiosta vanhoja ja viisaita on käytettävissä.

On huomattava, että nuo olivat moraalin synnyn edellytyksiä ennen Homo sapiensia. Meidän aivomme ovat jo riittävän suuret moraaliseen ajatteluun, joten lihansyönnin lopettaminen ei välttämättä moraalia tuhoa.

Tekijöitten luettelosta, vaikka uskovia saattavat ollakin, puuttuu kokonaan jumalien osuus moraalin synnyssä. Sitä vastoin he kertovat koko ajan, miten ja milloin eri aivojen osat kehittyivät ja mitä henkisiä ominaisuuksia siitä seurasi.  

Seuraava esimerkki kertoo, mitä aivoilta vaaditaan, jotta moraali olisi mahdollista. Tekijät lainaavat Paul Glimcher-nimistä tutkijaa: ” on nyt tunnettua, että etuaivokuoret ja tyvitumakkeet säilövät ja esittävät omalaatuisia arvoja, joita me sijoitamme kaikenlaisiin asiohin. Tämä arvosysteemi, monien alueitten kompleksi, syntetisoi yksittäisen yleisen arvojen esityksen kaikille monille valintamahdollisuuksille, joita me kohtaamme millä tahansa annettuna hetkenä. Nämä niin kutsutut subjektiiviset arvot lähetetään sitten joukolle frontaalisia ja parietaalisia alueita, jotka lopulta muodostavat valintaprosessin.”  

Tavallisen ihmisen moraalitietoisuus ei edellisen kaltaisista tiedemiesten aatteista hyödy. Riittää tietää (tai ihan sama sekin), että aivoissa on siis piirejä, jotka tekevät valinnat. Niitä seuraavat piirit, jotka tekevät sitten arvotukset.  Mitä valitaan ja miten arvotetaan riippuu osittain aivoista ja osittain kulttuurista, jossa sattuu elämään. Joten ei sälytetä kaikkea aivojen kontolle. Mutta ei myöskään väitetä, että kaikki moraalisuus edellyttää uskontoja.

 

Vialliset aivot nerouden edellytys?

Tietämys ihmisen aivojen toiminnoista lisääntyy mm. neurotieteitten ansiosta koko ajan. Nykyisin pidetään kutakuinkin todistettuna, että ihmisen mieli ja sen ominaisuudet perustuvat täysin aivojen materiaalisiin prosesseihin. Materia tuottaa jotenkin hengen, mutta miten?

Suurin osa ihmisen aivotoiminnasta tapahtuu tietoisen mielen ulottumattomissa. Nykyisin ihmiset käyttävät mielellään tietokoneisiin liittyvää käsitteistöä saadakseen kuvan siitä, miten tehokkaita aivot ovat. On laskettu, että tietoinen mieli prosessoi 40 bittiä informaatiota sekunnissa. Jos numeron koodaaminen vaatii 8 bittiä, tietoisuuden kapasiteetti on viisi yksikköä. 

Tiedostamaton mieli puolestaan prosessoi 11,2 miljoonaa bittiä informaatiota sekunnissa. Yksikköinä se tarkoittaa 1,4 miljoonaa sekunnissa. Joten jos pystyy niin kannattaa jättää älylliset puuhat tiedostamattoman mielen huoleksi.  (Tiedot kirjasta Lauri Järvilehto Tee itsestäsi mestariajattelija) Sen tehosta suurin osa menee esimerkiksi näkemisen ja liikkumisen kaltaisten toimintojen ohjaamiseen eikä se ole käytettävissä tietoisiin älyllisiin suorituksiin. Pitäisi siis opetella ensin sulkemaan osa näköön ja motoriikkaan käytettävistä toiminnoista ja siirtämään kapsiteettia vaikka päässälaskemiseen tai muistiin?

Laskiessaan ihminen käyttää työmuistiaan, johon mahtuu 5-7 yksikköä kerrallaan. Monimutkaiset laskut vaativa kynän ja paperin käyttöä työmuistin kykyjä lisäämään. Hesarin 24.3.2012 julkaistusssa jutussa kerrotaan huippulahjakkaasta savantista nimeltään Daniel Tammet. Tammettin aivojen toiminta poikkeaa normaalista siinä, että hänellä on synestesia. Hän näkee sanat värillisinä ja numerot muotoina, väreinä ja liikkeinä.  Kun hänen esimerkiksi pitää kertoa keskenään kaksi lukua, ne hahmottuvat hänen mielessään ensin kahtena hahmona. Niiden väliin putkahtaa näkyviin vastauksen muoto, jonka hän sitten näkee lukuna.

Tammet laskee vaivatta päässään esimerkiksi laskun 316 =887 503 681. Hän toimii kuin laskin: syötetään luvut, tulos ilmestyy heti (tosin ilman tarvetta painaa = merkkiä). Laskin on ihmisten rakentama ja tiedämme, miten siinä materia tuottaa henkistä. Tammett on evoluution tuotos, johon on yksilönkehityksen aikana syntynyt muutamia sekä hyödyllisiä että haitallisia virheitä. Miten hänen aivojensa neuronien kytkennät mahdollistavat nämä suoritukset ei vielä osata selittää. Jotenkin hänen tiedostamaton mielensä tuottaa tulokset ilman, että hänen tarvitsee vaivata tietoisen mielensä kehnoja kykyjä.

Tammettin aivot toimivat osin huonosti. Mies sai pienenä epileptisia kohtauksia. Myöhemmin on todettu, että hänellä on Aspergerin syndrooma. Hän ei erota kunnolla oikeaa ja vasenta, eikä pysty ajamaan autoa. Kasvomuisti on huono. Päivittäinen elämä on rutiinien rytmittämä eikä niistä voi poiketa.

Savantiksi määritellään henkilö, jolla on kehitysvamma tai -häiriö, mutta myös poikkeuksellisia henkisiä kykyjä. Osa heistä on autisteja, joille sosiaaliset suhteet tuottavat vaikeuksia. Ne vaativat kehittynyttä mielen teoriaa, joka tarkoittaa kykyä siirtyä mielessään kanssaihmisen aivoihin ja arvata, mitä tämä ajattelee, tuntee tai aikoo. Autisteilta tämä kyky ei ole täysin kehittynyt. Tammettilla on tämän puutteen lievä versio, mutta hän pystyy elämään lähes normaalia elämää.

Amerikkalainen Kim Peek ei ollut autisti. Mutta hänen aivopuoliskojaan yhdistävät hermokimput puuttuivat.  Hän ei selvinnyt arkisista askareista, esim. paitansa napittamisesta, mutta osasi ulkomuistista 12 000 kirjaa. Hän pystyi lukemaan kirjaa siten, että toinen silmä luki toisen sivun, toinen toisen.

Uskotaan, että aivojen rakenteitten puutteet saivat aivot kehittämään epätavallisia neuronien välisiä yhteyksiä, joista epänormaali muisti seurasi. Hänen älykkyysosamääränsä oli 87, siis alle normaalin tason. Hän ei siis ollut älykäs?

Selviytyäkseen hyvin sosiaalisen elämän vaateista kannattaa siis olla ihan tavallinen henkilö, joka ymmärtää hyvin muita ihmisiä. Luonnottomat matematiikan ja muistin kyvyt olisivat mukavat omistaa. Mutta jos ne vaativat vialliset aivot, niin ei sitten.

Toisaalta jos osaisi sopivasti sulkea osan tiedostamattoman toiminnoista pois niin, että aivot hätäpäissään alkaisivat kehittää lisää neuronien välisiä yhteyksiä, niin voisihan sitä kokeilla? Kun vain tietäisi mitä toimintoja ja miten. Pelkkä summittainen kokeilu voi päättyä kehnosti. 

Luonnollisia uskonoppeja

Yleisönosaston kirjoituksissa ilmaistaan uskonnoista näkökantoja, jotka ovat usein perin köykäisiä. ”Ateismikin on uskonto” on ylen suosittu väite. Väittäjät olettavat, että kun ei usko jumalaan, niin uskontoahan se on.

Filosofitkaan eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä vaaditaan, että joku oppirakennelma on uskonto. Kapitalismi, kommunismi, humanismi ja liberalismi ovat joittenkin määritelmien perusteella niitä. Joten taitaa olla määritelmäkysymys sekin.

Justin L. Barrett on kirjoittanut kirjan Born Believers: The Science of Children’s Religious Belief. Synnynnäisiä uskovia: lasten uskonnollisen uskon tiede. Kirjassa hän todistelee, että lapset omaksuvat tietyntyyppiset uskonnolliset uskomukset luonnostaan. He ovat valmiit hyväksymään niiden väitteet synnynnäisten ajattelutaipumustensa takia. Niistä eroon pääseminen vaatii tietoisia ponnistuksia, mikä selittää uskontojen hävittämisen mahdottomuuden. 

Ateistit mielellään väittävät, että kaikki ihmiset ovat syntyessään ateisteja. Joten taitaa herra Barrett olla eri mieltä. Asian voi toki selittää niin, että molemmat kannat ovat oikein.

Osa uskontojen käsityksistä ovat luonnollisia siinä mielessä, että lapset ovat luonnostaan taipuvaisia päätymään saman kaltaisiin uskomuksiin. Joten näiden uskomusten voi väittää määrittelevän eräänlaisen luonnollisen uskonnon. Barrett esittää seuraavan luettelon. 

• ·         on olemassa yli-inhimillisiä olentoja, joilla on ajatuksia, haluja, näkökantoja ja emootioita
• ·         luonnon elementit kuten kalliot, puut, vuoret, eläimet ovat tarkoituksellisesti ja päämäärätietoisesti suunniteltuja jonkin yli-inhimillisen olennon toimesta, jolla täytyy olla yli-inhimilliset kyvyt
• ·         yli-inhimilliset olennot tietävät yleisesti asioita, joita ihmiset eivät tiedä (he voivat olla supertietäviä tai superhavaitsevia tai molempia), ehkä erityisesti asioita, jotka ovat tärkeitä ihmissuhteille.
• ·         yli-inhimilliset olennot voivat olla näkymättömiä ja kuolemattomia, mutta eivät ole ajan ja avaruuden ulkopuolella
• ·         yli-inhimillisillä olennoilla on luonne, hyvä tai paha
• ·         ihmisten tavoin yli-inhimillisillä olennoilla on vapaa tahto ja he voivat ja myös vuorovaikuttavat ihmisten kanssa, joskus palkiten, joskus rangaisten
• ·         moraalin normit ovat muuttumattomia, myös yli-inhimillisten olentojen toimesta
• ·         ihmiset voivat jatkaa olemassaoloaan ilman maallisia kehoja kuoleman jälkeen
•  

Edellä luetellut ominaisuudet ovat siis jotain, jotka lapset pystyvät luonnostaan uskomaan. Eri uskonnot ovat sitten kehittäneet teologioita, joissa näitä ominaisuuksia on täsmennetty niin, että ne eivät ole enää luonnollisia. Niihin uskominen vaatii tietoista opettelua.

Esimerkiksi tuo vaatimus, että jumalatkaan eivät voi muuttaa moraalin lakeja, tuottaa kaikkitietävyydelle ja kaikkivoipaisuudelle isohkoja ongelma. Niinpä viisaat teologit esittävät sitten, että moraalinormit ovat ilmaus Jumalan äärettömästä luonteesta ja sellaisina muuttumattomia. Opeta tuo nyt lapselle niin, että hän ymmärtää sen. Lisäksi korjatakseen rahvaan moraalisia puutteita kristityt ovat keksineet, että jumala voi suoraan rangaista väärintekijöitä. Tosin he ovat perin maallisista (taloudellisista) syistä myös innovoineet, että jos heidän oppejaan ei usko, joutuu helvettiin.

Mutta moiset opit ovat niitä luonnottomia.