Rutger Bregman haluaa kirjassaan Hyvän historia kumota
myytin siitä, että sivistymätön ihminen on väistämättä raakalainen. Väitetään, että itsekkäät pyrkimykset
vievät tilaan, jossa ihmiset riistävät ja tappavat armotta toisiaan. Jos
nykyinen koulutettu suomalainen joutuu olosuhteisiin, joissa pitää taistella
jokaisesta elämiseen tarvittavasta hyödykkeestä, sivistys osoittautuu
pintasilaukseksi. Se on opittu käyttäytymistapa, joka katoaa ääriolosuhteissa
kuin tuhka tuuleen.
Bregman on täysin vastakkaista mieltä. Ihmiset ovat
pohjimmiltaan kilttejä ja yhteistyökykyisiä elukoita. He ovat jotenkin
evoluution aikana kesyttäneet itsensä niin, että Homo sapiens- nimen voisi
vaihtaa Homo puppy-nimeen. Verrattuna vaikka neanderdalilaisiin nykyihminen on
älyllisiltä kyvyiltään tyhmempi samalla tavalla kuin kesy koira on villiä sutta
kyvyttömämpi. Ihmissuvun menestys ei perustu ylivoimaisiin älyllisiin kykyihin,
vaan kykyyn tehdä yhteistyötä muidenkin kuin sukulaisten kanssa. Kyky on synnynnäinen
eikä se tarvitse sivistyksiä eikä uskontoja taakseen.
Bregman kertoo siitä, miten sivistyneet länsimaiset ihmiset
ovat käsittäneet Pääsiäissaarelta löytämiensä villi-ihmisten historian lähtien
saaren löytämisestä 1722. Jared Diamond kiteytti kirjassaan Romahdus käsitysten
pääpiirteet:
Polynesialaiset asuttivat saaren 900-luvulla ja väestö
kasvoi vuosisatojen kuluessa 15 000 ihmiseen. Saarelaisten meitä eniten
kiehtova harrastus oli valtavien moai-patsaitten rakentaminen. Se selitetään
sillä, että saarella oli useita klaaneja, joitten päälliköt kilpailivat keskenään
patsaitten koolla ja määrällä.
Patsaitten rakennus ja kuljetus vaati yhä enemmän miesvoimaa
ja puuta ja mahtavia päälliköitä, jotka pystyivät tähän puuhaan pakottamaan.
Puusto hävisi ja maa koki eroosion, joka vaikeutti maanviljelystä. Nälänhätä
ajoi ihmiset sotiin, joiden myötä ihmisten määrä putosi siihen pariin tuhanteen
yksilöön, jotka saaret löytänyt Jakob Roggeveen siellä tapasi. Asukkaat söivät
nälkäänsä myös toisia saarelaisia. He olivat laihoja ja kurjia ihmisraukkoja.
Patsaat olivat tuolloin kaikki kaatuneet tai tuhottu.
Jan Boersema alkoi tutkia näitä käsityksiä ja huomasi, että
lähes kaikki väitteitä tukevat todisteet olivat vääriä. Roggeveen ei puhunut
mitään nälkiintyneistä saarelaisista, vaan kertoi näiden olleen hyvinvoivia ja
iloisia ihmisiä. Mitään tarvetta kannibalismiin ei ollut. Heillä ei ollut edes
aseita, joita olisi voitu sotiin käyttää.
Saarella väitettiin olleen 15 000 asukasta, joten siitä
vedettiin johtopäätös, että silloinen 2000 asukasta selittyi nälällä ja
sodilla. Uusi arvio kertoi, että asukkaita ei ollut ollut tuota noin määrää
enempää koskaan.
Tarve patsaitten veistoon selittyy sillä, että asukkaat tarvitsivat
yhteisiä rituaaleja ja patsaitten teko tarjosi mukavaa yhdessä harjoitettavaa
askaretta. Saarella on todettu olleen runsaita metsiä sen asuttamisen aikana,
mutta selitys niiden häviämiseen on muuttajien mukana tullut polynesialainen
rotta. Se lisääntyy niin, että yhdellä parilla voi periaatteessa kolmen vuoden
kuluttua olla 17 miljoonaa jälkeläistä. Ylittää kyllä reilusti Suomeen
muuttavien mamujen lisääntymiskyvyt.
Tämä mamu pystyi syömään puiden siemeniä niin, että puusto
lopulta hävisi. Se ei tuonut mukanaan nälänhätää, koska se lisäsi
viljelysmaata. Niillä sopi kasvattaa banaaneja, bataattia ja sokeriruokoa. Kotieläiminä
saarelaisilla oli kanoja.
Sivistys saapui saarelle 1722 Roggeveenin laivan mukana. Se alkoi
sillä, että merimiehet ampuivat jostain syystä kuoliaiksi kymmenkunta saarelaista.
James Cook saapui saarella 1774. Hänen väitetään kuvanneen ihmiset pieninä,
laihoina, arkoina ja surkeina. Myöhemmin on todettu, että Cook kertoi saarelaisten
olleen eloisia, aktiivisia, hyvinmuodostuneita ja vieraanvaraisia. Väärä kuvaus on lähtöisin Thor Heyerdalilta.
Patsaat todettiin hylätyiksi 1800-luvun alkuun mennessä. Saarelaisten
innon hiipumisen niiden tekemiseen voi selittää monin tavoin, mutta sovitaan
tässä, että heitä ei vain enää huvittanut.
Sivistyneet kristityt perulaiset jatkoivat sivistystyötä 1862
laivaamalla 1407 saarelaista orjiksi. Perussa sivistyneet sairaudet alkoivat
tappaa heitä. Näännyttävä työ kaivoksissa tappoi, jos sattui kulkutaudilta
säästymään. Heidät palautettiin kansainvälisen painostuksen takia 1863 takaisin.
Laivaussatamassa sattui olemaan merimies, jolla oli isorokko. Vapautettuja oli
470 ja näistä 15 % selvisi isorokon kynsistä saarelle takaisin. Yhdellä näistä
oli isorokko ja tauti levisi saaren väestöön.
Epätoivo sai sairaat ihmiset tolaltaan. Ensimmäistä kertaa nähtiin
heidän tappavan toisiaan. Monet tekivät itsemurhan hyppäämällä alas kalliojyrkänteiltä.
Joten aikamoinen katastrofi vaadittiin, ennen kuin villi-ihmisistä tuli
villejä.
Kaiken tämän jälkeen saarella oli 1800-luvun lopussa elossa
110 henkeä. Diamondin tapaiset ajattelijat ovat verranneet Pääsiäissaarta
maapalloon. Saarelaisilla ei ollut veneitä, joilla päästä sieltä tuhoa pakoon
kuten meilläkään ei ole avaruusaluksia. Kertomus on paljon tehokkaampi, kun se väittää
saarelaisten itse olleen syypäitä omaan tuhoonsa. Sen puolestaan aiheutti
ihmisen luonteeseen kuuluvat ahneus ja aggressio. Todellinen tuho tuli kuitenkin ulkoapäin
sivistyneeksi kehuttujen ihmisten myötä.
Joten jos haluaa olla uskottava maailmanlopun profeetta, täytyy
ennustaa, että alieenit sitten joskus? Pelkkä ilmastonmuutos ei riitä.
