Erilaisia vapauksia

Kirjoitin Kuopion kaupunkilehteen jutun, jossa otin kantaa siihen, saako kristitty enää ilmaista uskoaan vapaasti. Lehti aloitti Kaksi kantaa-nimisen juttusarjan, jossa Sari Essayah esitti kristittyjen kannan. Toimitus karsi juttua lyhentämällä tekstiä niin, että mielipiteeni joskus vesittyi tai muuttui liian yleiseksi kannaksi tyyliin "Puolitaival on sitä mieltä, että pyhät tekstit ovat vaarallisia." Vastineiden kirjoittajat syyttivät tämmöisistä yleistyksistä. Tai esittivät täysiä tolkuttomuuksia. Eräänkin mukaan "Puolimatka" voisi olla lukutaidoton ilman kristinuskoa. Joten tässä on alkuperäinen juttu laajimmassa muodossaan. 

Nykyinen valittelu siitä, että uskonnonvapautta kavennetaan ja kristillistä perinnettä hävitetään kuulostaa joulun ajan muistaen absurdilta. Kristityt ovat määränneet Suomessa siitä, mitkä ovat sallittuja ja oikeita mielipiteitä satoja vuosia. Kun tuota ylivaltaa ollaan nyt kaventamassa, he yrittävät estää kaikki pienimmätkin rajaukset. Esimerkkeinä vaikka koulujen joulujuhliin liittyvät lillukanvarret. Vastaesimerkkinä voisi kysyä, miten vanhemmat reagoisivat, jos heidän lapsukaisensa vietäisiin etukäteen varoittamatta juhliin, joissa lopuksi kajautettaisiin ”enkeli taivaan” asemesta ”työn orjat sorron yöstä nouskaa..?” Ja käskettäisiin nousemaan ylös ylistyksen ajaksi.

Muistan, miten vuosia sitten tv:ssä eräs turkkilainen Erdoganin kannattaja lausahti, että ennemmin tulee noudattaa Jumalan kuin EU:n tahtoa. Ajattelin tuolloin, että varjele mikä idiootti. Kun nyt Päivi Räsänen esittää saman lajin lausuntoja, sorrun kai rasismiin, kun en koe häntä idiootiksi?

Usko siihen, että on olemassa pyhiä kirjoja, joista Jumalan tahdon voi lukea suoraan, on vaarallista ottaen huomioon nykyisten käytössä olevien sisällön. Jos hindut löytävät omistaan perusteet pitää kiinni kastijaosta tai muslimeita yllytetään kivittämään aivorikoksen tehneet hengiltä, niin onhan tuo perin jumalatonta touhua.  Suomen kristityt ovat oppineet unohtamaan Vanhan testamentin pahimmat julmuuksiin yllyttävät jumalan tahdot. Mutta jos pidetään kiinni kirjan jumalansanuudesta, niin aina löytyy ihmisiä, jotka nekin todesta ottavat.

Suomeen on tullut ja tulee koko ajan lisää väestöä, joille on pienestä pitäen opetettu uskomaan kirjoista suoraan luettavia Jumalan tahtoja. Tästä heitä on perin vaikea vieroittaa. Joten jos meidän omat Päivi Räsäsemme antavat ymmärtää, että Raamatun sanat voi asettaa lain edelle, se osaltaan riistää meiltä oikeuden estää lakeihin nojaten muiden uskontojen ihmisiä tekemästä omien pyhien kirjojensa suhteen samoin. Tosin he jo koko ajan niin tekevät, joten Räsäsen aiheuttama vahinko lienee tässä suhteessa olematon.

Jumalaan uskomisessa sinänsä ei ole mitään yhteiskuntia vahingoittavaa väärää. Pohjolan valtioitten uskonnon- ja sananvapauksia koskevat käsitykset ja niitä koskeva lainsäädäntö ovat olleet tähän saakka riittäviä yhteiskuntien homogeenisuuden ja rauhallisuuden takia. Eivät ole enää. Joten niitä on syytä muuttaa niin, että molempia vapauksia kavennetaan, jos ihmisten teot siihen aiheen antavat. Tässä mielessä näiden enkeli taivaitten rajoittamiset ovat täysin hyödyttömiä. Mutta jostain lähes vaarattomasta on hyvä aloittaa.

Minä luokittelen itseni uskonnottomaksi. Todellisuuskäsitykseni materiaalisesta maailmasta perustuvat luonnontieteitten tuloksiin. Ymmärrystäni ihmisen kehityksestä ja olemuksesta kehitän lukemalla evoluutioteoriaa. Aivojen toimintoja tutkivat neuro- ja kognitiotieteet auttavat käsittämään, miten ihmisen tietoisuus sekä ulkoisen että sisäisen maailman kokee.

Minua kiinnostaa ihmisen aivotoiminnoissa se, miten meidät voi saada uskomaan lähes mitä tahansa. Ihmisen päähän jotenkin kehittyy neuronien muodostama kuvio, jonka synty ei riipu ulkoisen todellisuuden faktoista. Ellei sitten toisten ihmisten väitteitä niiksi käsitetä. Ja tämä materiaalinen solukeskittymä tuottaa henkisen ilmiön, jossa sen kantaja on vakuuttunut vaikka siitä, että Hale-Popp komeetan perässä lentää avaruusalus, joka vie korkeampaan todellisuuteen. Se vaatii vain itsemurhan, minkä jälkeen sielu irtoaa kehosta ja alieenien tykö liitelee.

Kognitiotieteitten tuloksiin nojaavissa kirjoissa selitetään, miksi uskonnot omaksutaan niin innokkaasti. Ihmisillä on ihmisen aivot ja ne pystyvät rajattuihin ja melko täsmällisesti määräytyviin ajattelumuotoihin. Niitä on mahdoton olla käyttämättä ja niiden myötä ihminen luiskahtaa automaattisesti kehittämään uskonnoille tyypillisiä uskomuksia. Nämä sitten kehäpäätelmän tavoin otetaan tosina.

Tieteen teko on luonnotonta siinä mielessä, että se vaatii luonnollisista ajattelun urista irtautumista. Joten jos joku kulttuurin muoto maailmasta esimerkiksi katastrofien myötä häviää, niin se on tiede eikä uskonto. Katastrofit pelkästään yllyttävät uskomattomiin uskomuksiin uskomisia.

Ateistille ei siis ole edes maallista taivasta tarjolla. Ainoa ilo on uskoa, että vain hän on oikeassa, muut väärässä.

Tätä iloa sumentaa se, että tuo taitaa olla kaikkien eri uskontojen harjoittajienkin kokema autuus.