Annila painottaa sitä, että tieteen tehtävä on luoda ymmärrystä maailman menoon. Kvanttifysiikan väitteet tekevät päinvastoin esittämällä väitteitä, joita ihmisjärki ei kunnolla tajua. Vaaditaan, että ne on vain hyväksyttävä faktoina, joiden ymmärtämistä ei pidä vaatia. Jos laskelmat osoittavat, että ne ovat oikein, niin ne sitten ovat.
Tieteellisen maailmankuvan pitäisi ainakin selittää se, miten materia makaa. Aine koostuu atomeista. Atomit koostuvat ytimistä ja elektroneista. Ytimet koostuvat protoneista ja neutroneista. Nämä puolestaan ovat kvarkkien muodostamia paketteja, joita ei saa millään erilleen. Säieteoria yrittää lähinnä äärimmäisen vaikeaan matematiikkaan nojautuen hajottaa kaiken säikeiksi. Mutta lopulta atomeja ei oikeastaan ole. Fyysikot Kari Enqvistin tavoin kertovat, että “avaruuden täyttää joukko erilaisia kenttiä. Eikä ole erikseen hiukkasia ja kenttiä. On vain kenttiä - kanttikenttiä.”
Viimeinen väite on vaikea käsittää, joten on kyseenalaista, saako siitä maailmankuvaansa selityksen, mitä materia on. Jos sentään selityksen, niin ymmärryksen laita on niin ja näin.
Järki tekee stopin viimeistään siinä vaiheessa, kun fyysikot alkavat puhua aineen aalto-hiukkasdualismista,kammottavista kaukovaikutuksista, aaltofunktion romahduksista ja laatikossa olevista kissoista, joista ei tiedä, ovatko ne eläviä vai kuolleita. Kokeitten mukaan elektroni voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Se selitetään joskus sillä, että elektroni livahtaa ajassa taaksepäin ja on menneisyydessä yhtä aikaa kuin nykyisyydessä. Se on toki loogista mutta ei kovin järkeenkäypää.
Annila yksinkertaistaa asioita niin, että ainakin perusideat pystyy käsittämään maallikon järjellä. Jos nyt jättää pois hänen väitteittensä tueksi esittämänsä laskukaavat, joiden ymmärtäminen vaatii fyysikon koulutuksen. Hän sanoo, että valokvantti (fotoni) on materian perushiukkanen. Hän väittää, että se samalla kertoo, mikä on aika. “Aika on valokvantin jaksonaika.” Se siitä.
Kvantti on kaiken olevaisen perusosanen. Energia on olemassa kvantin perusominaisuutena. Joten sekä aika että energia virtaavat sitä mukaa kun kvantit kulkevat. Ajan kulku riippuu kvantin jaksonajasta. Suurienergisen kvantin jaksonaika on lyhyt, aika kulkee nopeasti. Heikkoenergisen jaksonaika on pitempi ja aika kulkee hitaasti. Kaukaa avaruudessa tulevat fotonit ovat heikkoenergisiä. Ne ovat pitkäaaltoista punaista valoa. Aallonpituus on valonnopeus * jaksonaika ja suuri jaksonaika tuottaa pitemmän aallonpituuden.
Fotoni on ikuinen ja hajoamaton. Materia on siis ollut aina olemassa. Se on todella kaikkien järkeenkäypien selitysten äiti se. Sitä kun ei enää tarvitse selittää.
Annila väittää, että tyhjö on sikin sokin eteneviä fotonipareja, jotka etenevät valonnopeudella yhtä aikaa vastakkaissuuntiin. Toisen aallonhuippu on toisen aallonpohjan kohdalla, jolloin valoa ei näy. Joten tyhjiö on valoa täynnä,mutta silti pimeää. Painovoima ja massan hitaus syntyvät aineen reagoidessa tyhjiön fotonien kanssa.
Elektronit ja kvarkit ovat kvanttien muodostelmia. Neutriino on yksinkertaisin hiukkanen: yhden kvantin silmukka, elektroni kierrekehä, jossa on 138 kvanttia silmukoituneena yhteen. Näiden väittäminen järjellisesti helposti ymmärrettäviksi on liioittelua, mutta kyllä koulutettu fyysikko ne pystyy ymmärtämään. Eri asia, uskooko. Yleensä ei.
Teoria antaa kylmää kyytiä pimeälle energialle ja pimeälle aineelle tehden ne olemattomiksi. Ne ovat yrityksiä korjata suhteellisuusteorian vääriä olettamuksia. Jne.
Aineen aaltoluonteen perusteluissa esitetään poikeuksetta kaksoisrakokoe. Siinä lähetetään valoa levylle, jossa on kaksi rakoa. Kuvissa esitetään, miten kokeessa käy ja miten pitäisi käydä, jos fotoni olisi luodin kaltainen tavallinen ainehuikkanen. Mutta fotonit käyttäytyvät aaltoliikkeen lailla ja vaikuttavat toisiinsa (interferoivat) niin, että syntyykin interferenssikuvio.
Kummuuksien kummuus syntyy varsinaisesti sitten, kun aletaan lähettää fotoneja yksi kerrallaan. Koska muita fotoneita ei samanaikaisesti raoista mene, ne eivät voi interferoida toisten fotonien kanssa. Mutta silti syntyy interferenssikuvio. Joten jotta ilmiön pystyisi maalaisjärjellä käsittämään, täytyy olettaa, että vaikka fyysikot kuinka inttävät, siellä täytyy olla jossain fotoneja piilossa kuvion aiheuttamaan. David Deutsch esittää kirjassaan Todellisuuden rakenne, että siinä vain tämän maailman fotonit vaikuttavat rinnakkaisten maailmankaikkeuksien fotonien kanssa. Hän luottaa lujasti kvanttifysiikan totuuksiin ja uskoo sen takia melkoisia mahdottomuuksia. Annila on huomattavasti kohtuullisempi ja väittää, että fotoni interferoi tyhjyyden (joka siis ei ole tyhjä) fotonien kanssa. Kun fotoni mene toisesta raosta, se kulkiessaan aiheuttaa tyhjiön aaltoja, jotka menevät toisen raon kautta.
Kvanttifyysikot puhuvat tyhjyydessä kuhisevista virtuaalifotoneista. Ne ovat lumehiukkaisia,jotka eivät siis ole todella olemassa. Deutsch tulkitsee ne rinnakkaismaailman fotoneiksi, jotka todella ovat olemassa siellä toiseudessa ja pystyvät silti vaikuttamaan tämän maailman fotoneihin. Siinäpä selittämistä arkijärjelle. Annilasta ne ovat tämän maailman ihan todellisia olioita ja vaikuttavat toisiin tämän maailman otuksiin. Kiitos hänelle siitä.
Annilan kertoman mukaan hänet erotettiin yliopistosta kerettiläisten fysiikan opinkappaleittensa takia. Jos asiaa vertaa kristinuskon historian vääräuskoisten polttamisiin väärien uskonoppien takia, huomaa, miten maailma on edistynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti