Suomalaisten SS-miesten historiaa käsittelevän kirjan
ilmestymisen aikaan tv:ssä eräs haastateltu dosentti kertoi, että SS-porukka
oli ateistinen joukko-osasto. Netistä löysin artikkelin, jossa kerrottiin, että
SS-mieheksi kelpasi minkä tahansa uskonnollisen kannan edustaja, kunhan ei
ollut juutalainen eikä ateisti. Ateisteja syrjitään siis niin, että he eivät
aina kelpaa edes ateistisen järjestön jäseniksi?
USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan siellä ateisteja
hyljeksitään enemmän kuin homoseksuaaleja. Ero on siinä, että uskonnottomiin ei
luoteta, mutta homoja inhotaan.
Jälkimmäisten kammoaminen perustunee biologiaan. Normaali
hetero kokee mielikuvat miesten välisestä seksistä vastenmielisenä. Tästä inhon
tunteesta on vuosituhansia sitten jalostettu uskonnollisia ohjeita, jotka
räikeimmillään ovat kehottaneet nämä tappamaan. Tästä ei ole vieläkään päästy
eroon eikä luultavasti koskaan päästäkään. Sen voinee väittää perustuvan
evoluution myötä syntyneisiin perinnöllisiin ominaisuuksiin, joita ei noin vain
”oikein ajattelemalla” pysty poistamaan. Joten homojen laaja yhteiskunnallinen
hyväksyminen vaatii taakseen kulttuurin muodossa tapahtuvaa ”painostusta.”
Ara Norenzayanin Big Gods-kirjassa kerrotaan tutkimuksista,
joissa etsittiin ateisteihin kohdistuvan epäluottamuksen selityksiä. Hän
kertoo, että ”Mielipidetutkimukset ja meidän oma kokeellinen tutkimuksemme
näyttävät, että ateisteihin, jotka ovat kulttuurisesti samanlaisia, luotetaan
vähemmän kuin jopa ulkoryhmien jäseniin, jotka ovat uskonnollisesti, kielellisesti
ja etnisesti erilaisia. Joten ateismin vastustuksen syyt eivät löydy tutuista
selityksistä, kuten kuviteltu erilaisuus, ksenofobia tai yleinen
toisenlaisuuden pelko.”
Norenzayan ehdottaa, että tämä selittyy sillä, että
uskontojen yksi ihmisiä yhdistävä piirre on usko meidän tekojamme koko ajan
vahtivaan yliluonnolliseen moraalinvartijaan. Jos sellaiseen uskoo, käyttäytyy
hyvin. Olennon pitää olla siinä määrin kaikkitietävä, että pystyy näkemään
kaikkien ihmisten teot. Vaikutusta voi hienosäätää lisäämällä olennolle
ihmismäisiä ominaisuuksia, jotka saavat sen suuttumaan moraalisista rikkeistä
ja rankaisemaan niistä.
Vahditut ihmiset käyttäytyvät hyvin. Vahtiminen voi olla
kuviteltua ja se silti tehoaa. Eräässä tutkimuksessa firman kahviautomaatista otetusta
kupillisesta sai maksaa itse valitsemansa summan tai olla maksamatta.
Automaatin viereen asetettiin valokuva, jossa ihmiskasvot katsoivat
automaattiin päin. Maksettujen rahojen summa kasvoi selvästi. Kun kuva otettiin
pois, maksettiin vähemmän.
Epäluottamus ateisteja kohtaan syntyy siitä, että uskovat
tietävät, etteivät nämä pidä itseään yliluonnollisen silmälläpidon kohteina. He
eivät usko jumalalliseen moraalinvartijaan ja ovat epäluotettavia.
USA ei ole hyvä esimerkki länsimaisena esimerkkinä uskonnon
ja ateismin suhteesta. Pohjoisissa hyvinvointivaltioissa ihmiset eivät tarvitse
kuviteltua moraalinvartijaa ihmisten välisen luottamuksen takaamiseksi.
Maalliset lain ja oikeuden tapaiset instituutiot ovat riittäviä vahtikoiria
edellyttäen, että niihin voi luottaa.
Mikäli Hararia on uskominen myös liberalismi ja demokratia
ovat uskontojen kaltaisia kuviteltuja juttuja, joita ei oikeasti ole olemassa.
Mutta näiden kuvittelujen pohjalta syntyneet oikeuslaitoksen tuomarit,
lakikirjat ja poliisit ovat aidosti olemassa olevia otuksia. Jumalat ja enkelit
eivät taida ihan samalle olemassaolon tasolle päästä, mutta kaipa kirkko ja
papit voivat toimia vahtikoirina uskonnon kuvitellun järjestyksen takaajina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti