Erilaisia realisteja

 

Sellaisen maailmankuvan luominen nykytieteen tuloksien perustalta, jonka tieteistä mitään tietämätön maallikko ymmärtää, on kutakuinkin mahdoton tehtävä. Se on toki sitä, vaikka osaisi nykyajan luonnontieteet perin pohjin.

Realistit uskovat, että maailman asiat ovat todella olemassa. Sitten filosofit alkavat pohtia, ovatko kvarkit ja elektronit todella olemassa. Tai missä mielessä ne sitä ovat. Kaikki fyysikot eivät edes viitsi miettiä moisia joutavanpäiväisyyksiä. Esimerkiksi Stephen Hawking sanoi olevansa positivisti. Hän tarkoitti sillä, että jos joku matemaattinen malli antoi havaintoja vastaavan kuvan maailmankaikkeudesta, sen käyttämien teoreettisten entiteettien olemassaoloilla ei ole väliä.

Carlo Rovelli esittää kirjassaan ”Todelllisuus ei ole miltä se näyttää” oheisen kuvan mukaisen koosteen maailmankuvan muutoksista Newtonin käsityksistä 1600-luvun lopusta nykyaikaan. Hän kannattaa kvanttigravitaatiota teoriana, joka yhdistää kvanttiteorian ja suhteellisuusteorian. Kaikki eivät sitä kannata, joten he muuttaisivat viimeisen vaiheen joksikin muuksi. Kukaan ei pysty sanomaan varmasti, mikä olisi se oikea jokin muu.

Tieteen tekijät ovat yleensä jonkin lajin realisteja. He uskovat, että maailma on olemassa ja se on aineellista laatua. Ajatusta voi sitten pohtia loputtomiin. Fysiikka keksii kaikenmoisia otuksia, jotka ovat niin pieniä, että niitä ei voi mitenkään nähdä edes mittalaitteilla. Todisteita saadaan epäsuorilla havainnoilla, joiden tulkinta riippuu jostain teoriasta. Jos teoria ei olekaan oikea, niin mitä sitten?

Seuraavassa esitän katkelmallisen katsauksen realismin eri muotoihin. Ne olen poiminut Vuosisatamme filosofia-kirjassa olevasta Uskali Mäen kirjoituksesta Tieteellinen realismi ja marxismi.

Arkirealisti ajattelee, että havaintomaailma on olemassa ja luonnollinen kieli kuvaa sitä oikein. Maailma koostuu objekteista, joilla on ulottuvuus sekä tilassa että ajassa.

Tieteen teoriat kertovat kvarkkien tapaisista hiukkasista, joita ei normaalin elämän puitteissa koskaan näe eikä kuule. Ne jopa väittävät, että esimerkiksi elektronia ei oikeastaan ole olemassa muuten kuin vuorovaikutuksessa toisen hiukkasen kanssa. Joten tarvitaan tieteellistä realismia.

Tieteellinen realismi luottaa siihen, että tieteen teoria todella kuvaa todellisuutta eikä ole pelkkä laskentaväline. Joten jos se väittää, että elektroni on aidosti olemassa, niin sitten se on. Hawking ei tainnut olla tieteellinen realisti.

Viisaat filosofit jakavat tarkastelun ontologiseen puoleen ja semanttiseen puoleen. Ne tarkoittavat kysymystä olemassaolosta ja kysymystä teorioitten suhteesta olemassaoloon. Niukka versio uskoo, että merkittävä osa teorioista ovat tosia kuvauksia maailmasta. Vähän niukempi väittää, että jos eivät vielä ole niin ainakin ne ajan myötä lähestyvät totuutta.

Jotkut tieteen filosofit väittävät, että tavallisen pulliaisen käsitykset on kerta kaikkiaan hylättävä ja todettava, että vain parhaissa tieteen teorioissa esitetty ei-havaittava maailma on se, jolle todellinen aito ja kiistämätön olemassaolo on suotava. Atomeista koostuva esine ei oikeastaan ole olemassa, vaan sitä ovat sen atomit. Tosin nykyteorioita uskoen niitäkään ei oikeastaan ole, vaan sitä ovat nämä kovariantit kvanttikentät.

Tuota ei voi enää kutsua terveen järjen tuotokseksi. Siitä seuraa myös, että ajatuksia, aistimuksia eikä tunteita ole oikeastaan olemassa.

Sitten voi edelleen leikkiä sanoilla, ja kertoa, että koska arkiset objektit ovat tieteellisten teorioitten objektien kokoelmia, niin tieteelliset atomien tapaiset ovat perustavammin olemassa, siis vähän aidompia olemassaolioita. Tai että koska tieteelliset objektit vaikuttavat kausaalisesti arkisiin objekteihin, niin ne ovat ainakin tärkeämpiä olemassaolevia.

Jatketaan loputonta hienostelua. Entiteetti on olemassa teoriarelatiivisesti, jos se jonkin teorian luomus. Se on olemassa teoriatranskentisti, jos olemassaolo ei riipu mistään teoriasta. Lopulta päädymme tulokseen, että teorian totuutta ei kannata ottaa puheeksi. On mahdollista esittää useita oikeita kuvauksia samasta kohteesta.

 Joten ymmärrämme nyt hyvin Hawkingin kannan.