Moraalin synty

Erehdyn aina silloin tällöin ostamaan kirjan, joka kertoo aivojen toiminnasta. Koska aivot luovat meidän mielemme, on tietysti kiva tietää, miten se tapahtuu. Osa ostoksista osoittautuu vaikeasti sulatettaviksi, mutta yritän silti lukea ne urhoollisesti läpi.

Viimeinen erehdykseni on Margaret Boone Rappaportin ja Chistopher J. Corballyn kirja The Emergence of Religion in Human Evolution. Uskonnon synty ihmisen evoluutiossa. Rappaport on antropologi ja biologi, Corbally jesuiittapappi ja astronomi.  

Kirjassa yritetään selittää, miten n. 65 miljoonan kehityksen myötä syntyi Homo sapiens, jolla on ”uskontokapasiteetti.” Tekijät suhtautuvat uskontoihin myönteisenä ilmiönä, joten en tiedä, tarkoittavatko he tätä kapasiteettia kykynä keksiä niitä vai omaksua ne todella olemassa oleviin yliluonnollisiin olentoihin perustuvina teoriarakennelmina. Jotkut kohdat antavat ymmärtää, että tekijät uskovat, että yliluonnolliset oliot, myös jumala, ovat todella olemassa.

Homo sapiensilla on epäilemättä kyky luoda uskontoja ja uskoa ylimaallisiin olioihin. Uskonnot ovat kulttuurisia tekeleitä, joten ensin piti syntyä kyky kehittää kulttuureita. Homo habilis-esi-ihminen käveli ja omasi jonkinmoisen kulttuurin ja tekniikan. Mutta sen aivot eivät olleet riittävän suuret moraalin ja uskonnon tarpeisiin. Homo erectus pystyi moraaliseen ajatteluun, mutta vasta Homo sapiens kehitti uskontoja. Tekijöitten mielestä siis moraali syntyi ennen uskontoja. 

Homo erectus ilmaantui pari miljoonaa vuotta sitten ja hävisi joskus vuosien 150 000 ja 70 000 välillä. Homo sapiens ilmaantui 400 000 – 300 000 vuotta sitten. Homo erectus hävisi joskus 150 000 – 70 000 vuotta sitten. Vuosilukujen varmuudet ovat perin hataria.

Moraalisuus edellyttää sosiaalisuutta ja kulttuuria. Kädelliset olivat sosiaalisia otuksia yli 60 miljoonaa vuotta sitten. Kulttuurin esiasteita kädellisissä ilmeni ehkä 6-7 miljoonaa vuotta sitten. Homo habilis osasi tehdä kivestä työkaluja, mitä pidetään kulttuurin ilmentymänä.

Rappaport ja Corbally ehdottavat, että kyky moraaliseen ajatteluun syntyi, kuin Homo erectus oppi kontrolloimaan tulta miljoona vuotta sitten. Ihmiset osasivat hyödyntää tulta aikaisemmin, mutta tulen sytyttämisen kaltaiset taidot tulivat myöhemmin.  Kun esi-ihmiset alkoivat viettää aikaansa rakentamiensa tulisijojen suojassa, he pystyivät moraaliseen ajatteluun? Nyky-ihmisen moraalittomuus johtuu taatusti siitä, että aikaa ei lapsena enää vietetä perheen parissa kotilieden äärellä. Televisiota ei siksi lasketa.

Toinen tulen käytön hyöty oli lihan kypsentäminen. Aivot vaativat runsaasti energiaa, joten suurten aivojen kehittyminen tuli mahdolliseksi vasta, kun ihmiset alkoivat syödä paljon energiaa tuottavaa lihaa. Kasveja enimmäkseen syövän porukan aivojen evoluutio olisi tyssännyt niin, että ne olisivat pysyneet pieninä rusinoina. Ei moraalia, ei uskontoa, ei avaruuslentoja, ei tietokoneita, ei ydinpommeja … karmeiden puutteitten luettelo olisi loputon.

Homo erectus-lajin ihmiset alkoivat nauttia unesta ja ryhmässä elämisestä maassa, kun he oppivat suojautumaan öisin pedoilta tulen avulla. Sitä ennen piti toki laskeutua puusta maahan nukkumaan, minkä homo habilikset jo innovoivat. Hyvä yöuni mahdollisti unien näkemisen ja muunkin uneksimisen, jolloin kykeni kuvittelemaan olemattomia olioita.

Kirjassa luetellaan muitakin moraalin synnyn edellytyksiä: asuma-alue 100 neliömailia; ryhmien koko n. 100 jäsentä;  aivojen koko vähintään 1000 – 11000 cm^3;  täysin kaksijalkainen; jalat käsiä pidemmät; metsästetään ryhmissä, syödään lihaa; naaraat melkein yhtä suuria kuin urokset; naaraat elävät pitkään menopaussin jälkeen, joten he pystyvät pitämään huolta jälkeläisten jälkeläisistä; pitkäikäisyys, jonka ansiosta vanhoja ja viisaita on käytettävissä.

On huomattava, että nuo olivat moraalin synnyn edellytyksiä ennen Homo sapiensia. Meidän aivomme ovat jo riittävän suuret moraaliseen ajatteluun, joten lihansyönnin lopettaminen ei välttämättä moraalia tuhoa.

Tekijöitten luettelosta, vaikka uskovia saattavat ollakin, puuttuu kokonaan jumalien osuus moraalin synnyssä. Sitä vastoin he kertovat koko ajan, miten ja milloin eri aivojen osat kehittyivät ja mitä henkisiä ominaisuuksia siitä seurasi.  

Seuraava esimerkki kertoo, mitä aivoilta vaaditaan, jotta moraali olisi mahdollista. Tekijät lainaavat Paul Glimcher-nimistä tutkijaa: ” on nyt tunnettua, että etuaivokuoret ja tyvitumakkeet säilövät ja esittävät omalaatuisia arvoja, joita me sijoitamme kaikenlaisiin asiohin. Tämä arvosysteemi, monien alueitten kompleksi, syntetisoi yksittäisen yleisen arvojen esityksen kaikille monille valintamahdollisuuksille, joita me kohtaamme millä tahansa annettuna hetkenä. Nämä niin kutsutut subjektiiviset arvot lähetetään sitten joukolle frontaalisia ja parietaalisia alueita, jotka lopulta muodostavat valintaprosessin.”  

Tavallisen ihmisen moraalitietoisuus ei edellisen kaltaisista tiedemiesten aatteista hyödy. Riittää tietää (tai ihan sama sekin), että aivoissa on siis piirejä, jotka tekevät valinnat. Niitä seuraavat piirit, jotka tekevät sitten arvotukset.  Mitä valitaan ja miten arvotetaan riippuu osittain aivoista ja osittain kulttuurista, jossa sattuu elämään. Joten ei sälytetä kaikkea aivojen kontolle. Mutta ei myöskään väitetä, että kaikki moraalisuus edellyttää uskontoja.