Neuroteologiaa

 

Tieteen ja uskonnon suhteissa on melkoisia ristiriitoja, vaikka niiden välinen henkinen sotiminen kielletäänkin jyrkästi. Fyysikot kertovat, että mitään jumalaa ei ole löytynyt. Evoluutioteoria selittää elämän kehityksen ilman luomista, mikä on tuottanut biologiasta fundamentalistiuskovien keskuudessa paholaisesta siinneen opin maineen.

Fyysikko Victor J. Stenger ennusti kirjassaan The New Atheism (2009), että tulevaisuudessa meillä on puhtaasti materiaalinen aivojen malli, joka on yhteensopiva kaikkien meidän havaintojemme kanssa. Se ei jätä mitään tilaa yliluonnollisille elementeille.

Stenger uskoi, että pian saamme lukea neuroteologeista, jotka puolustavat uskontoa neurotieteitten avulla. Hän kuvitteli kaiketi mielessään jonkinlaisia ei-materiaalista neurotieteen versiota. Ennustus ei liene aineettoman neuroteologian muodossa toteutunut. Määrittely kertoo, että ”Neuroteologia tutkii uskonnollisten kokemusten ja hermoston, erityisesti aivojen toiminnan korrelaatioita. Tutkimus tapahtuu laboratorioissa EEG- ja PET-tutkimuksina.”  

Tutkimus on täysin luonnontieteellisen materiaalista. Sen tutkijat käyttävät tieteellisiä menetelmiä siinä missä muutkin biologit. Ainoa ero tavalliseen neurotieteeseen on siinä, että kun sen edustajat tutkivat vaikka meditaation tuottamia muutoksia aivoissa, he mielellään tulkitsevat asian niin, että ihmisellä on näin kyky päästä yhteyteen yliluonnollisen kanssa. He olettavat sen olevan olemassa.  

Andrew B. Newbergin kirjassa Why God Won’t Go Away kerrotaan, mitä hän sai selville tutkiessaan meditoijan aivojen muutoksia tämän kokemina hurmion hetkinä. Kokija itse tulkitsi tuntemuksensa niin, että aika lakkasi olemasta, itsen rajat katosivat ja että hän oli yhtä kaiken olevaisen kanssa. Hän piti sitä korkeampana tietoisuuden tilana. Newberg käyttää kohtuullisempaa termiä ”muuttunut tietoisuuden tila.”

Newberg selittää kokemuksia viittaamalla posterior superior parietal lobe-aivojen osaan, mutta nimeää sen orientation association alueeksi, OAA. Sen tarkoitus on sijoittaa ihminen yksityiseen fysikaaliseen avaruuteensa: huolehtia pystyssä pysymisestä, laskea kulmia ja etäisyyksiä, yleensä mahdollistaa turvallinen liikkuminen fysikaalisissa ympäristöissä. Tämän takia sen pitää pystyä kehittämään selvä, vakaa tietämys itsen fysikaalisista rajoista. Sen tulee piirtää selvä ero yksilön ja kaiken muun välillä. Eli erottaa yksilö kaikesta muusta ei-itsestä.

Tätä varten alueen tulee saada jatkuvaa hermoimpulssien virtaa kaikista kehon aistimuksista. Kuvaukset osoittivat meditoivan henkilön tässä aivoalueessa ilmenevän poikkeavuuksia. Niiden Newberg arvelee johtuvan siitä, että aisti-informaation tulo oli jotenkin estetty. Alue toimi muuten normaalisti, mutta informaation puute estää sitä löytämästä ihmisen rajoja. Joten kokija ajattelee olevansa rajaton, yhteydessä kaiken kanssa, itsekästä itseä ei ole jne. Siis on päässyt toiseen epäilemättä korkeampaan todellisuuteen. Sen voi toki tulkita niinkin, että koska todellisuuden kokemus on aivojen luomus ja osa sen prosesseista lakkaa osin toimimasta, meditoija päätyykin alempaan todellisuuteen.

Newberg ei nähtävästi usko mihinkään kehosta erilliseen sieluun. Hän ajattelee, että aivot tekevät mielen.  ”Tiede ei pysty esittämään mitään tapaa mielelle ilmetä muuten kuin aivojen neurologisena toimintana. Ilman aivojen kykyä prosessoida eri tyypin sisäänsyöttöjä hyvin hienostuneilla tavoilla ajatukset ja tunteet, jotka muodostavat mielen, ei olisi olemassa. Aivot puolestaan eivät voi muuta kuin generoida ajatuksia ja tunteita, jotka ovat mielen peruselementit. Mieli ei voi olla ilman aivoja eikä aivot ilman pyrkimystä luoda mieltä. ”

Ihminen ei pysty kokemaan todellisuutta muuten kuin aivojensa tuotoksena. Mikään ulkomaailman suora havainto ilman aivojen välitystä ei mahdollinen. Newberg vetää tästä oudon (tai sanoisiko uskonnollisloogisen) johtopäätöksen. Hän vertaa uskonnollista kokemusta piiraan syöntiin. Aivot tuottavat siitä kokemuksen aistidatan ja erilaisten kognitioitten perustalta, mutta tämä kokemus on täysin ihmisen mielessä. Mutta se ei tarkoita, ettei piiras olisi todellinen ulkomaailman esine. Kun tutkijat sitten jäljittävät uskonnollisen kokemuksen neurologiset ilmentymät, Newbergin mielestä se ei todista sitä, ettei niiden takana olisi jokin todellinen ulkomaailman esine. Jumalakaan ei pääse mieleen ilman neurologisia prosesseja.

Jos tästä vetää ateistisloogisen johtopäätöksen, voi todeta, että neurologiset ilmiöt aivoissa eivät aina vaadi ulkopuolisesta todellisuudesta tulevaa informaatiota. Ilmiöitä ei voi pitää todisteina yliluonnollisuuksien olemassaolosta.

 

Jumalat eivät voi muuttaa ihmisten moraalia

 

 

Justin L.Barrett on esittänyt kirjassaan Born Believers luettelon, jossa ovat luonnolliseen uskontoon kuuluvat pääuskomukset. Niiden joukossa on väite, että ihmisten mielestä edes jumalat eivät voi muuttaa moraalisia käsityksiä. Ne ovat niillekin liian luonnollisia.

Uskontojen edustajat pitävät kiinni siitä, että Jumala määrää moraalin. Pyhissä kirjoissa esitetään kymmenen käskyn kaltaisia alkeellisia luetteloita, jotka joidenkin mielestä riittävät ohjaamaan ihmisten käytöstä niin, että mitään muuta ei tarvita. Tämä on tietysti älyllisessä mielessä täyttä roskaa.

Tieteellisesti moraalia tutkivat kieltävät jyrkästi, että moraali olisi täysin ihmisten omaa tuotantoa. Heitä kauhistuttaa syytös relativismista, jonka mukaan normit voisi määrätä täysin vapaasti, siis esittää säännöksi ihan mitä mieleen tulee. Joten koska jumalaa ei voi luojaksi hyväksyä, täytyy etsiä joku muu yli-inhimillinen auktoriteetti. Siksi julistetaan evoluutio.

Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisryhmien sisällä on onnistunut tai epäonnistunut siitä riippuen, miten sitä ohjaavia sääntöjä on pystytty luomaan ja niistä kiinni pitämään. Tämä ei tarkoita kirjoitettua etiikkaa, vaan jokapäiväiseen elämään liittyviä käytäntöjä. Ne ryhmät, jotka ovat pystyneet pitämään ryhmän jäseniin kohdistuvan väkivaltaisen käytöksen kurissa ja ulkopuolisiin kohdistuvan tehokkaasti ohjattuna ryhmätyönä, ovat lisääntyneet enemmän ja heidän geeniperintönsä on levinnyt tehokkaammin. Ihmisiin on kehittynyt moraalitaju ja sen tuottamat moraaliset intuitiot ohjaavat käytöstä.

Asiaa on tutkittu lapsilla, mikä mahdollistaa sen tietämisen, mitkä käytöksen alueet ovat enemmän geneettisesti kuin kasvatuksellisesti määräytyneitä. On havaittu, että hyvin pienillä lapsilla on jo kehittynyt moraalinen arvostelukyky. 3-4 vuotiaat lapset tajuavat, että on väärin lyödä toista, vaikka sitä ei olisi selvästi kielletty. Kirkossa metelöinti on väärin vain, jos se on julistettu vanhempien taholta pahaksi käytökseksi.

Vaikka eettiset säännöt ovat ihmisen omaa tekoa, mitä tahansa ei voi sellaiseksi esittää. Ihmiseläimen luonto estää samaan tapaan kuin olisi mahdotonta määrätä leijonien eettiseksi säännöksi saaliseläimen tappamisen kielto.

Pascal Boyer toteaa kirjassaan Ja ihminen loi jumalat, että ”uskonto ei ole moraalin perusta, vaan juuri moraaliset intuitiot tekevät uskonnosta uskottavan.” Tarkoittanee sitä, että jos uskonnon ohjeet noudattavat ihmisissä luonnostaan olevaa moraalitajua, ne hyväksytään. Jos eivät, niin sitten papit ja teologit joutuvat tekemään runsaasti propagandaa saadakseen ihmiset uskomaan epäluonnollisia moraalisia sääntöjään.  

Filosofian ja uskonnon ero

 

Luc Ferry selittää kirjassaan Opi elämään: filosofinen käsikirja mikä hänen mielestään erottaa uskonnon ja filosofian. 

Ferry ajattelee, että ihminen on ainoa otus, joka tietää kuolevaisuutensa. Tietoisuus tästä on filosofioitten, uskontojen ja moraalin käyttövoimaa.

Filosofiat sisältävät opillisen teoriansa, käsityksensä moraalista ja pelastusoppinsa. Teorian luominen on yritys tehdä järkeä maailman menoon. Nykyaikana filosofia luottaa tieteisiin. Faktojen lisäksi yritetään selvittää myös, miten tietoa saadaan ja miten luotettavaa se on.

Emme elä yksin, vaan muiden ihmisten kanssa. Moraali liittyy kanssakäymiseen muiden kanssa: miten se onnistuu, jotta ihmisyhteisöt pystyvät toimimaan. Mitä sääntöjä tähän toimintaan täytyy liittää? Nykyisin moraalin alue ulottuu muihinkin eläimiin ja yleensä elolliseen luontoon. Eloton odottaa jo vuoroaan.

Filosofia tarkoittaa viisauden rakastamista, joten filosofin täytyy pyrkiä elämään viisaasti. Kuolemanpelko ei edistä tätä pyrkimystä, joten siitä pitää päästä eroon.

Filosofia ja uskonto eroavat toisistaan siinä, miten ne pyrkivät selittämään ihmisille pelastuksen kuoleman kynsistä. Lähtökohdat ovat vastakkaiset: filosofiat yrittävät tätä järjen avulla, uskonnot uskon. Ferry väittää, että filosofian suuntauksilla on omat pelastusoppinsa. Ne vain yrittävät selvitä asiasta ilman jumalia.   

Uskonnot pitävät ihmisten keskuudessa täysin ylivoimaista pelastusselitysten hallintaa. Filosofeilla on niskoillaan ylivoimainen tehtävä: täytyy olla realistinen ja luottaa järkeensä. Se vakuuttaa koko ajan, että ihminen kuolee yksilönä ja se siitä. Sitten pitää selittää, että kyllä hän silti jossain mielessä pelastuu. Ihmiset vain valitettavasti vaativat pelastukseltaan sen, että yksilö ainakin persoonana, jos sellainen on kehosta erillisen sielun sisältö, ei kuolekaan, vaan jää jotenkin eloon.

Epikuros (oli todennäköisesti filosofialtaan epikurolainen) kertoi, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Ja selitti täysin järjellisesti, että jos on elossa, kuolemaa ei ole. Jos on kuollut, elämää ei ole. Ei siis syytä huoleen. Tosi on. Jotta tuon avulla pääsisi kuolemanpelosta eroon, vaatii kyllä melkoista mielensä kouluttamista.

Kristinuskon synnyn aikoihin stoalaisuus oli vallitseva filosofinen suuntaus. Uskonto korvasi stoalaisen järjen käytön korostaminen uskolla ja nujersi filosofian varsin täydellisesti. Tosin lienee niin, että historian lukeminen antaa täysin väärän kuvan siitä, mikä merkitys filosofialla yleensä oli. Valtaosalle ihmisistä luultavasti ei minkäänlaista. Henkiset ylevyydet saatiin ajan uskonnoista. Joten kun Ferry selittää, miksi kristinusko niin täysin tyrmäsi stoalaisuuden, niin sen asemesta voisi ihmetellä sitä, miksi se tyrmäsi muut uskonnot. Ei ainakaan älyllisistä syistä.

Uskonnoista vapaa filosofointi on ollut, on ja tulee olemaan harvojen harrastus. Siihen sortuvat ne onnettomat, jotka eivät pysty sulattamaan väitteitä yliluonnollisten olioitten olemisista. Luultavasti heistäkin hyvin pieni osa. Suurin osa vain elelee, mikä lienee hyvä vaihtoehto sekin.