Neuroteologiaa

 

Tieteen ja uskonnon suhteissa on melkoisia ristiriitoja, vaikka niiden välinen henkinen sotiminen kielletäänkin jyrkästi. Fyysikot kertovat, että mitään jumalaa ei ole löytynyt. Evoluutioteoria selittää elämän kehityksen ilman luomista, mikä on tuottanut biologiasta fundamentalistiuskovien keskuudessa paholaisesta siinneen opin maineen.

Fyysikko Victor J. Stenger ennusti kirjassaan The New Atheism (2009), että tulevaisuudessa meillä on puhtaasti materiaalinen aivojen malli, joka on yhteensopiva kaikkien meidän havaintojemme kanssa. Se ei jätä mitään tilaa yliluonnollisille elementeille.

Stenger uskoi, että pian saamme lukea neuroteologeista, jotka puolustavat uskontoa neurotieteitten avulla. Hän kuvitteli kaiketi mielessään jonkinlaisia ei-materiaalista neurotieteen versiota. Ennustus ei liene aineettoman neuroteologian muodossa toteutunut. Määrittely kertoo, että ”Neuroteologia tutkii uskonnollisten kokemusten ja hermoston, erityisesti aivojen toiminnan korrelaatioita. Tutkimus tapahtuu laboratorioissa EEG- ja PET-tutkimuksina.”  

Tutkimus on täysin luonnontieteellisen materiaalista. Sen tutkijat käyttävät tieteellisiä menetelmiä siinä missä muutkin biologit. Ainoa ero tavalliseen neurotieteeseen on siinä, että kun sen edustajat tutkivat vaikka meditaation tuottamia muutoksia aivoissa, he mielellään tulkitsevat asian niin, että ihmisellä on näin kyky päästä yhteyteen yliluonnollisen kanssa. He olettavat sen olevan olemassa.  

Andrew B. Newbergin kirjassa Why God Won’t Go Away kerrotaan, mitä hän sai selville tutkiessaan meditoijan aivojen muutoksia tämän kokemina hurmion hetkinä. Kokija itse tulkitsi tuntemuksensa niin, että aika lakkasi olemasta, itsen rajat katosivat ja että hän oli yhtä kaiken olevaisen kanssa. Hän piti sitä korkeampana tietoisuuden tilana. Newberg käyttää kohtuullisempaa termiä ”muuttunut tietoisuuden tila.”

Newberg selittää kokemuksia viittaamalla posterior superior parietal lobe-aivojen osaan, mutta nimeää sen orientation association alueeksi, OAA. Sen tarkoitus on sijoittaa ihminen yksityiseen fysikaaliseen avaruuteensa: huolehtia pystyssä pysymisestä, laskea kulmia ja etäisyyksiä, yleensä mahdollistaa turvallinen liikkuminen fysikaalisissa ympäristöissä. Tämän takia sen pitää pystyä kehittämään selvä, vakaa tietämys itsen fysikaalisista rajoista. Sen tulee piirtää selvä ero yksilön ja kaiken muun välillä. Eli erottaa yksilö kaikesta muusta ei-itsestä.

Tätä varten alueen tulee saada jatkuvaa hermoimpulssien virtaa kaikista kehon aistimuksista. Kuvaukset osoittivat meditoivan henkilön tässä aivoalueessa ilmenevän poikkeavuuksia. Niiden Newberg arvelee johtuvan siitä, että aisti-informaation tulo oli jotenkin estetty. Alue toimi muuten normaalisti, mutta informaation puute estää sitä löytämästä ihmisen rajoja. Joten kokija ajattelee olevansa rajaton, yhteydessä kaiken kanssa, itsekästä itseä ei ole jne. Siis on päässyt toiseen epäilemättä korkeampaan todellisuuteen. Sen voi toki tulkita niinkin, että koska todellisuuden kokemus on aivojen luomus ja osa sen prosesseista lakkaa osin toimimasta, meditoija päätyykin alempaan todellisuuteen.

Newberg ei nähtävästi usko mihinkään kehosta erilliseen sieluun. Hän ajattelee, että aivot tekevät mielen.  ”Tiede ei pysty esittämään mitään tapaa mielelle ilmetä muuten kuin aivojen neurologisena toimintana. Ilman aivojen kykyä prosessoida eri tyypin sisäänsyöttöjä hyvin hienostuneilla tavoilla ajatukset ja tunteet, jotka muodostavat mielen, ei olisi olemassa. Aivot puolestaan eivät voi muuta kuin generoida ajatuksia ja tunteita, jotka ovat mielen peruselementit. Mieli ei voi olla ilman aivoja eikä aivot ilman pyrkimystä luoda mieltä. ”

Ihminen ei pysty kokemaan todellisuutta muuten kuin aivojensa tuotoksena. Mikään ulkomaailman suora havainto ilman aivojen välitystä ei mahdollinen. Newberg vetää tästä oudon (tai sanoisiko uskonnollisloogisen) johtopäätöksen. Hän vertaa uskonnollista kokemusta piiraan syöntiin. Aivot tuottavat siitä kokemuksen aistidatan ja erilaisten kognitioitten perustalta, mutta tämä kokemus on täysin ihmisen mielessä. Mutta se ei tarkoita, ettei piiras olisi todellinen ulkomaailman esine. Kun tutkijat sitten jäljittävät uskonnollisen kokemuksen neurologiset ilmentymät, Newbergin mielestä se ei todista sitä, ettei niiden takana olisi jokin todellinen ulkomaailman esine. Jumalakaan ei pääse mieleen ilman neurologisia prosesseja.

Jos tästä vetää ateistisloogisen johtopäätöksen, voi todeta, että neurologiset ilmiöt aivoissa eivät aina vaadi ulkopuolisesta todellisuudesta tulevaa informaatiota. Ilmiöitä ei voi pitää todisteina yliluonnollisuuksien olemassaolosta.