Filosofian ja uskonnon ero

 

Luc Ferry selittää kirjassaan Opi elämään: filosofinen käsikirja mikä hänen mielestään erottaa uskonnon ja filosofian. 

Ferry ajattelee, että ihminen on ainoa otus, joka tietää kuolevaisuutensa. Tietoisuus tästä on filosofioitten, uskontojen ja moraalin käyttövoimaa.

Filosofiat sisältävät opillisen teoriansa, käsityksensä moraalista ja pelastusoppinsa. Teorian luominen on yritys tehdä järkeä maailman menoon. Nykyaikana filosofia luottaa tieteisiin. Faktojen lisäksi yritetään selvittää myös, miten tietoa saadaan ja miten luotettavaa se on.

Emme elä yksin, vaan muiden ihmisten kanssa. Moraali liittyy kanssakäymiseen muiden kanssa: miten se onnistuu, jotta ihmisyhteisöt pystyvät toimimaan. Mitä sääntöjä tähän toimintaan täytyy liittää? Nykyisin moraalin alue ulottuu muihinkin eläimiin ja yleensä elolliseen luontoon. Eloton odottaa jo vuoroaan.

Filosofia tarkoittaa viisauden rakastamista, joten filosofin täytyy pyrkiä elämään viisaasti. Kuolemanpelko ei edistä tätä pyrkimystä, joten siitä pitää päästä eroon.

Filosofia ja uskonto eroavat toisistaan siinä, miten ne pyrkivät selittämään ihmisille pelastuksen kuoleman kynsistä. Lähtökohdat ovat vastakkaiset: filosofiat yrittävät tätä järjen avulla, uskonnot uskon. Ferry väittää, että filosofian suuntauksilla on omat pelastusoppinsa. Ne vain yrittävät selvitä asiasta ilman jumalia.   

Uskonnot pitävät ihmisten keskuudessa täysin ylivoimaista pelastusselitysten hallintaa. Filosofeilla on niskoillaan ylivoimainen tehtävä: täytyy olla realistinen ja luottaa järkeensä. Se vakuuttaa koko ajan, että ihminen kuolee yksilönä ja se siitä. Sitten pitää selittää, että kyllä hän silti jossain mielessä pelastuu. Ihmiset vain valitettavasti vaativat pelastukseltaan sen, että yksilö ainakin persoonana, jos sellainen on kehosta erillisen sielun sisältö, ei kuolekaan, vaan jää jotenkin eloon.

Epikuros (oli todennäköisesti filosofialtaan epikurolainen) kertoi, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Ja selitti täysin järjellisesti, että jos on elossa, kuolemaa ei ole. Jos on kuollut, elämää ei ole. Ei siis syytä huoleen. Tosi on. Jotta tuon avulla pääsisi kuolemanpelosta eroon, vaatii kyllä melkoista mielensä kouluttamista.

Kristinuskon synnyn aikoihin stoalaisuus oli vallitseva filosofinen suuntaus. Uskonto korvasi stoalaisen järjen käytön korostaminen uskolla ja nujersi filosofian varsin täydellisesti. Tosin lienee niin, että historian lukeminen antaa täysin väärän kuvan siitä, mikä merkitys filosofialla yleensä oli. Valtaosalle ihmisistä luultavasti ei minkäänlaista. Henkiset ylevyydet saatiin ajan uskonnoista. Joten kun Ferry selittää, miksi kristinusko niin täysin tyrmäsi stoalaisuuden, niin sen asemesta voisi ihmetellä sitä, miksi se tyrmäsi muut uskonnot. Ei ainakaan älyllisistä syistä.

Uskonnoista vapaa filosofointi on ollut, on ja tulee olemaan harvojen harrastus. Siihen sortuvat ne onnettomat, jotka eivät pysty sulattamaan väitteitä yliluonnollisten olioitten olemisista. Luultavasti heistäkin hyvin pieni osa. Suurin osa vain elelee, mikä lienee hyvä vaihtoehto sekin.