maanantai 24. helmikuuta 2020

Ihmisten arvoista ja ihmisarvosta



Kun poliitikot haluavat olla hurskaita, he kertovat, miten ihmisarvo on loukkaamaton. Puheista saa sen käsityksen, että heidän mielestään kyseessä on jokin täysin varma juttu. Suorastaan taivaassa kiteytetty fakta.

Maailman menosta lukeminen antaa täysin toisenlaisen vaikutelman. Ihmiset kohtelevat kanssaihmisiään jatkuvasti täysin arvottomina olioina. Heillä on hyötyarvoa, jos heistä pystyy jotenkin rahaa tai nautintoa ulosmittaamaan.  Taivaallisesta ihmiarvosta ei näy jälkeäkään. Puhumattakaan mistään loukkaamattomasta sellaisesta.

Jos väittää, että arvot ovat suhteellisia, syyllistyy mielipiderikokseen. Sanotaan, että hei, sinun mielestäsi siis terroristin käsitykset ovat yhtä hyviä kuin paavin ilmaisemat. Tässäkin suhteellisuudella on eri asteita. Uskovat  väittävät, että  Jumalan sana on täysin suhteetonta. Jos ei usko Jumalaan tai siihen, että Hänen tahtonsa voisi mitenkään tietää, voi perustella etiikkansa evoluution ohjaamalla kehityksellä ja saada siitä vähemmän suhteellista. En ole toistaiseksi osunut selitykseen, joka kumoaa täysin sen, että arvot ovat ihmisten omaa tekoa. Ne ovat kulttuureista riippuvia eivätkä ikinä absoluuttisia.

Ihmisarvon täytyy siis senkin perustua jotenkin ihmisten pitämyksiin. Jos usko jumaliin on kadonnut, ihmisarvoa ei voi perustella enää sillä, että se on jumalista peräisin. Uskontojen hallitessa mielipiteitä ajateltiin, että tuo peruste oli absoluuttinen fakta, joka antoi ihmisarvolle ylimaallisen perusteen.
 Nykyisin ihmiset kertovat halutessaan kuulostaa todellisilta hyviksiltä olevansa humanisteja. Humanismi-sanalla on useita merkityksiä asiayhteydestä riippuen. Harari käyttää ( kirjassaan Sapiens. Ihmisen lyhyt historia) määritelmää, jonka mukaan humanisti uskoo, että ”ihmisellä on ainutlaatuinen ja pyhä luonto, joka eroaa  ratkaisevalla tavalla muiden olentojen ja ilmiöiden luonnoista. Ylin hyvä on ihmiskunnan hyvä.”

Uskontojen voidaan määritellä olevan inhimillisten normien ja arvojen järjestelmiä, jotka perustuvat uskolle yli-inhimilliseen järjestykseen. Siis johonkin, joka ei riipu ihmisten tai kulttuurien mielipiteistä.  Edelleen uskonnot laativat tähän yli-inhimilliseen lähteeseen pohjaavia sitovia normeja ja arvoja.

Liberaali humanisti pitää yksittäisen ihmisen vapautta kaiken perustana. Sosialistinen humanisti asettaa yhteiskunnan edun yksilön etujen edelle. Harari pitää siis humanismia uskontona ja liberaalia versiota suoraan kristinuskon perillisenä. ”Ilman ikuisia sieluja tai luojajumalaa liberaaleille käy pirullisen vaikeaksi selittää, mikä yksittäisissä sapienseissa on niin erityistä.”

Suomessa esimerkiksi Jussi Halla-aho ja Jari Ehrnrooth ( kirjassa Kymmenen vaatimusta vapaalle ihmiselle) ovat analysoineet ihmisarvoa epäillen sen absoluuttisuutta. Käytännössä useat perussuomalaiset ovat ilmaisseet selvästi, että he eivät katso eriväri-ihoisten olevan samanarvoisia kantasuomalaisten kanssa. Toisaalta ei natsienkaan ihmisarvo ole kaikkien mielestä loukkaamaton. 

Joten käytännössä huolimatta kaikista julistuksista ihmisarvo on abstrakti uskonnollinen käsite, jonka voimassaolo riippuu ihmisyhteisöjen arvoista ja käytännöistä.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti