Naisen arvo kristillisen uskon valossa

Kristilliset arvot ovat kovin ylistettyjä länsimaissa. Niiden kerrotaan pohjaavan Jumalan sanaan, joka on ilmaistu Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Joidenkin mielestä ne voi lukea sieltä ihan suoraan ilman tulkintojen kiemurteluja. Joten yritän suoraanlukea sieltä, mikä on naisen arvo, jos Raamattuja on uskominen.

Aloitan luomiskertomuksista. Niitä on kaksi. Ensimmäisessä vihjataan, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Siis samaa kyytiä molemmat sukupuolet, kun kerran oli aloittanut. Toisessa maailma luodaan elukoinen ja kasveineen ensin. Sitten Luoja huomaa, että Aatamille ei elukoitten seura ihan riitä, joten hän muovaa naisen Aatamin kylkiluusta. Tämä kohta tuotti  Turun akatemiassa satoja vuosia sitten runsaasti tiedettä, jossa pohdittiin, miksi miehet eivät ole yhtä kylkiluuta paitsi.

Jo luominen näin järjesti naisen alhaisempaan asemaan kuin miehen. Varsinainen arvon tyrmäys koitti sitten, kun Eeva meni syömään tiedon puusta hedelmän, jonka lajia meille ei kerrota. Hän lankeaa näin syntiin ja aiheuttaa samalla koko ihmiskunnan lankeemuksen ja karkotuksen paratiisista. Joten on täysin loogista ja oikein se, mitä Siirakin kirjassa sanotaan: ”Naisesta on synnin alku ja hänen tähtensä me kaikki kuolemme.” Tämä kirja ei luterilaiseen Raamattuun sisälly, mutta tunnettiin Suomessakin hyvin. Luther piti teosta viisaan miehen kirjoittamana oivallisena opuksena. En ole varma, johtuiko tuo pelkästään lainaamastani katkelmasta. Mutta uskon niin, koska se sopii loistavasti sanomaani.

10. käsky käskee, että ” Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises huonetta, hänen peltoansa, palveliaansa, piikaansa, härkäänsä, aasiansa, ja mitä ikänä sinun lähimmäises on.” Käskyn otin vuoden 1776 käännöksestä.

Siis emäntä on samanarvoinen härän ja aasin kanssa. Tai vähän arvokkaampi, koska sen himoitseminen on kielletty sentään eri lauseella. Jotkut Vanhan testamentin kohdat antavat ymmärtää, että Jumalan mielestä toisen miehen emännän raiskaamisessa suurin synti on se, että siinä samalla koskee vieraan miehen omaisuuteen. Uskon toki hyväntahtoisesti, että aviomiehet itse raivostuivat muista enempi inhimillisistä syistä.

Vanha testamentti antaa myös ymmärtää, että pahin naisen olomuoto on olla ulkomaalainen nainen. Näihin saa kohdistaa minkämoisia julmuuksia tahansa ja tekee silti otollisia tekoja Jumalan silmissä. Ja jos joku juutalainen mies erehtyy ottamaan sellaisen vaimokseen, niin Herra miespoloa varjelkoon!

Nykyajan kristityt pitävät Uutta testementtia uskonsa ytimenä. Jeesuksen sanomisista ei taida löytyä mitään miehen ja naisen tasa-arvoa ratkaisevaa. Kirkkoisät, jota ensimmäisen vuosisatojen aikana kristinuskon opit loivat, eivät naisia arvostaneet. Lainaan Hieronymusta, jonka teksti kuulostaa selkeämmältä kuin Augustinuksen tai Tuomas Akvinolaisen pliisummat versiot: ”Nainen on paholaisen portti, pahuuden polku, käärmeen purema, sanalla sanoen vaarallinen asia.” Internetin mukaan tämä kirkkoisä perusti luostarin, jossa nunnina olivat   viitisenkymmentä yläluokkaista roomalaista neitsyttä. Hän sentään arvosti naisia niin kauan kuin nämä oli neitseitä?

Ensimmäisten vuosisatojen katoliset uskon miehet yrittivät pysyä naisista erossa, koska uskoivat sen haittaavan myöhempää paratiisiin pääsyään. Pappienkin oli parempi elää selibaatissa. Luterilaiset muuttivat suhdetta naisiin arvostamampaan suuntaan.  He älysivät, että niitäkin tarvitaan poikia tekemään. Mutta nainen jäi silti alistettuun asemaan sekä yhteiskunnallisessa että henkisessä mielessä.

 Luther lausahti, vitsikäs ja sanansa hallitseva mies kuin oli, että ” tytöt alkavat puhua ja seisoa poikia aikaisemmin, koska rikkaruohot orastavat aina hyötykasveja nopeammin.”