Henkisyys ja hengellisyys ovat käsitteitä, joitten
merkityksestä ei olla yhtä mieltä. Lyhyt internetin selaaminen kertoo, että
jokainen käsittää termit omalla tavallaan. Toisen hengellinen on toisen
henkisyyttä ja niiden merkitys on milloin mitäkin. Kovin kauniina ja
suositeltavina molemmat koetaan.
Filosofi Timo Airaksinen antaa kirjassaan Jäähyväiset
uskonnolle Henkisyyden puolustus omat määritelmänsä. Airaksinen on ateisti, joten
ainakin hän uskoo, että ihminen voi olla henkinen uskomatta jumaliin. Hän
väittää, että jopa maailman henkisin ihminen Dalai Lama on ateisti. Tämä ei
usko jumaliin. Mutta uskominen inkarnaation eli uudestisyntymisen kaltaiseen
oppiin estää häntä toki olemasta puhtaasti materiaalisen tai tieteellisen
maailmankatsomuksen edustaja.
Airaksinen sanoo, että hengellisyys on uskonnollista ja
henkisyys ei. Suora lainaus: ”Minulle henkisyys on korkeimpien inhimillisten
arvojen pohdintaa ja asettumista perinteisten kysymysten ääreen, samalla vastustaen
mielikuvitusten suosittamia kovin outoja ohjeita ja ratkaisuja.”
Henkisyys muuttuu hengellisyydeksi, kun ihminen sortuu
menemään ajattelussaan tietyn rajan yli. Kun kokee mystisiksi kutsuttuja
mielentiloa, pitäisi tyytyä jättämään asia siihen. Niitä ei voi selittää, joten
ei sitten selitetä. Heti kun tuonpuoleinen selittämätön on kansoitettu mielikuvituksen
luomilla jumalilla, enkeleillä ja paholaisilla, on siirrytty hengellisyyden
puolelle.
Prosessi jatkuu siten, että tuonpuoleiseen kuvitellut oliot
siirretään tämänpuoleiseen todellisuuteen vieläpä niin, että ne ”pystyvät”
vaikuttamaan meidän elämäämme niin vahvasti, että lopulta niillä on lähes
täydellinen määräysvalta meidän tekosiimme.
Meille opetetaan pienestä pitäen oman kulttuurimme
tuonpuoleiset otukset niin, että ne muuttuvat kuvitelmista todellisiksi.
Airaksinen lainaa toista filosofia Eino Kailaa, joka sanoo, että ”Jumala
tarvitsee meidän uskoamme siihen, että hän olemassa.” Ja että ”Ainoa
mahdollinen todistus Jumalan olemassaolosta saadaan uskomalla siihen, että hän
on olemassa.”
En tiedä, mitä Kaila loppujen lopuksi tuolla tarkoitti. Internetissä
oleva esittely kertoo, että hänen mielestään ”korkein elämänarvo on uskonto, mutta ”uskonto ei, tarkkaan
ottaen, ole tosi.” Hän ei uskonut filosofisten näkemystensä takia
yliluonnolliseen, joten nähtävästi hän Airaksisen katsomuksia mukaillen oli
henkistynyt ateisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti