Itkijänaiset

Koronaviruksen saapuminen on tuonut näkyviin selkeästi, miten naisvaltaista on Suomen poliittinen johtoporukka. Ilta toisensa jälkeen joukko naisia esiintyy tv:ssä kertomassa, mitä hallitus nyt aikoo tehdä asian eteen. Esiintyjät ovat huolestuneita ja vakuuttavat, miten kaikki mahdollinen aiotaan tehdä, jotta mahdollisimman vähän ihmisiä kuolisi.Ilmeet ovat surullisia ja myötätuntoisia varsinkin riskiryhmän ihmisiä kohtaan. Hyvä etteivät siitä taritessaan ala itkeä.

Hallituksen tehtävä on vastuullinen ja vaikea. Naisparkojen tulisi ymmärtää kaksi asiaa. Ensin niistä ikävämpi: tekevät he mitä tahansa, he tekevät väärin. Sitten lohdullisempi: tekevät he mitä tahansa, he tekevät oikein.

Torjuntatointen kirjo sisältää lukuisia vaihtoehtoja. Tutkimme niistä muutamia.

Yksi mahdollisuus on se, että annetaan taudin iskeä yrittämättä torjua sitä mitenkään. Ihmisiä sairastuu määrä, jota ei kukaan etukäteen tiedä. Heistä kuolee joku prosenttiosuus, jota sitäkään ei tiedetä. Eri maissa tehdyt toimet sotkevat laskelmat niin, että varmojen johtopäätösten teko on mahdotonta. EU olisi voinut etukäteen sopia, että joku valtio menettelee yhdellä tavalla, toinen toisella, jolloin tietäisimme sitten jälkikäteen, miten olisi ollut paras toimia.

Tämä vaihtoehto toisi kaksi hyvää tulosta mukanaan: jo muutenkin melkein kuollut vanhusväestö katoaisi. Suurin osa tekisi sen mielellään, kuten heidän käyttäytymisensä osoittaa. He mieluummin ottavat riskin jättämällä varoitukset sikseen, joten voi olettaa, että he kuolisivat onnellisina. Väestö nuorentuisi ja valtion eläke- ja sairasmenot pienenisivät reilusti. Talous ei muutenkaan kärsisi kovin paljon, kun mitään rajoitteita ei olisi. Sairastumisaallon jälkeen valtiomme olisi täynnä iloisia taudille immuuneja kansalaisia, joten uusi aalto ei huolta tuottaisi.

Ikävä puoli on siinä, että maailmasta löytyy vain muutama valtio, jonka johto avoimesti uskaltaisi näin toimia. Pohjois-Korea, Valko-Venäjä? Toisaalta se olisi kaikkein inhimillisin tapa.

Täysin päinvastainen strategia on aloittaa käymällä ulkomailta tulevien kimppuun heti satamissa ja lentokentillä. Porukka saman tien pois jaloista vartavasten perustettaviin karanteenilaitoksiin. Sen jälkeen aloitetaan kaikkein testaus ja vähänkin epäilyttävät tapaukset eristyksiin. Jokainen vanhuksia hoitavia laitoksia lähestyvä saman tien vankilaan. Sairaaksi todetut suljettaisiin kotiinsa tai pakotettaisiin kantamaan jotain suojaliivin kaltaista räikeänväristä vaatetta, joka jo kaukaa varoittaisi vastaantulijoita.

Vain välttämättömät elinkeinotoiminnot sallittaisiin ja kaikki tarpeeton liikkuminen kiellettäisiin.

Kuolleisuus ei näin nousisi juuri tavallista korkeammaksi. Toisaalta immuniteetin saisi vain pieni osa väestöstä.

Joka tapauksessa tämä olisi kaikkein inhimillisin tapa toimia. Sen paras puoli olisi siinä, että aika harva alkaisi toimenpiteitä arvostella. Ne, jotka niin tekisivät, tuomittaisiin saman tien kylmiksi materialisteiksi, joiden sydämen paikalla on setelinippu.

Sitten on jäljellä melkoinen määrä näiden kahden tavan välimuotoja. Jokainen niistä antaa tavattoman paljon kritisoimisen mahdollisuuksia, mikä tekee yleisönosastojen ja blogien kirjoittajat onnellisiksi. Kun ulkomailta tulevien eristäminen aloitetaan, se olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin tai päivää myöhemmin. Jos ravintoloita ei suljeta, ne pitäisi osan mielestä sulkea heti. Jos ne suljetaan, ei pitäisi. Jos kansalaisia ei testata viruksen takia, kaikki tai osa pitäisi heti testata. Jos kaikki testattaisiin, se oli tarpeetonta ja typerää rahan tuhlaamista ja sairaaloitten henkilökuntien rasittamista.

Oli miten oli, mikä tahansa välimuoto olisi epäilemättä kaikkein inhimillisin vaihtoehto. Niitä voi punnita ottaen huomioon taloudelliset voitot ja tappiot, kuolemien määrän, sairaan tai terveen kansalaisen viihtyvyyden yms. Valitsemalla ne sopivasti ja antamalla niille sopivat painoarvot päätyy lopulta minkä tahansa vaihtoehdon osalta siihen, että se on paras mahdollinen.

Jälkeenpäin jälkiviisaus kukoistaa. Opposition poliitikot ovat onnellisia, koska heille tarjoutuu ääretön määrä kritiikin mahdollisuuksia. Jos olisi tehty niin ja niin, kuolleita olisi prosentti tai kaksi vähemmän. Jos olisi tehty niin, taloudelliset tappiot olisivat nyt miljardin tai kaksi pienempiä ja työttämiä sen ja sen verran vähemmän. Kaikki väitteet olisivat lopulta lähes pelkkiä uskon asioita. Tai sitten sellaisia, että jos hallitus olisi vastaavan päätöksen tehnyt, oppositio olisi sen tuominnut. Joten hallituspuolueitten kannattajat voivat väittää, että täysin pieleen meni kritiikki. Vastustajat taas, että kyllä hallitus on persiistä.