Koronaviruksen saapuminen on tuonut näkyviin selkeästi,
miten naisvaltaista on Suomen poliittinen johtoporukka. Ilta toisensa jälkeen
joukko naisia esiintyy tv:ssä kertomassa, mitä hallitus nyt aikoo tehdä asian
eteen. Esiintyjät ovat huolestuneita ja vakuuttavat, miten kaikki mahdollinen
aiotaan tehdä, jotta mahdollisimman vähän ihmisiä kuolisi.Ilmeet ovat
surullisia ja myötätuntoisia varsinkin riskiryhmän ihmisiä kohtaan. Hyvä
etteivät siitä taritessaan ala itkeä.
Hallituksen tehtävä on vastuullinen ja vaikea. Naisparkojen
tulisi ymmärtää kaksi asiaa. Ensin niistä ikävämpi: tekevät he mitä tahansa, he
tekevät väärin. Sitten lohdullisempi: tekevät he mitä tahansa, he tekevät
oikein.
Torjuntatointen kirjo sisältää lukuisia vaihtoehtoja.
Tutkimme niistä muutamia.
Yksi mahdollisuus on se, että annetaan taudin iskeä
yrittämättä torjua sitä mitenkään. Ihmisiä sairastuu määrä, jota ei kukaan
etukäteen tiedä. Heistä kuolee joku prosenttiosuus, jota sitäkään ei tiedetä.
Eri maissa tehdyt toimet sotkevat laskelmat niin, että varmojen johtopäätösten
teko on mahdotonta. EU olisi voinut etukäteen sopia, että joku valtio
menettelee yhdellä tavalla, toinen toisella, jolloin tietäisimme sitten
jälkikäteen, miten olisi ollut paras toimia.
Tämä vaihtoehto toisi kaksi hyvää tulosta mukanaan: jo muutenkin
melkein kuollut vanhusväestö katoaisi. Suurin osa tekisi sen mielellään, kuten
heidän käyttäytymisensä osoittaa. He mieluummin ottavat riskin jättämällä varoitukset sikseen, joten voi olettaa,
että he kuolisivat onnellisina. Väestö nuorentuisi ja valtion eläke- ja
sairasmenot pienenisivät reilusti. Talous ei muutenkaan kärsisi kovin paljon,
kun mitään rajoitteita ei olisi. Sairastumisaallon jälkeen valtiomme olisi täynnä
iloisia taudille immuuneja kansalaisia, joten uusi aalto ei huolta tuottaisi.
Ikävä puoli on siinä, että maailmasta löytyy vain muutama
valtio, jonka johto avoimesti uskaltaisi näin toimia. Pohjois-Korea,
Valko-Venäjä? Toisaalta se olisi kaikkein inhimillisin tapa.
Täysin päinvastainen strategia on aloittaa käymällä
ulkomailta tulevien kimppuun heti satamissa ja lentokentillä. Porukka saman
tien pois jaloista vartavasten perustettaviin
karanteenilaitoksiin. Sen jälkeen aloitetaan kaikkein testaus ja vähänkin
epäilyttävät tapaukset eristyksiin. Jokainen vanhuksia hoitavia laitoksia
lähestyvä saman tien vankilaan. Sairaaksi todetut suljettaisiin kotiinsa tai
pakotettaisiin kantamaan jotain suojaliivin kaltaista räikeänväristä vaatetta,
joka jo kaukaa varoittaisi vastaantulijoita.
Vain välttämättömät elinkeinotoiminnot sallittaisiin ja
kaikki tarpeeton liikkuminen kiellettäisiin.
Kuolleisuus ei näin nousisi juuri tavallista korkeammaksi.
Toisaalta immuniteetin saisi vain pieni osa väestöstä.
Joka tapauksessa tämä olisi kaikkein inhimillisin tapa
toimia. Sen paras puoli olisi siinä, että aika harva alkaisi toimenpiteitä
arvostella. Ne, jotka niin tekisivät, tuomittaisiin saman tien kylmiksi
materialisteiksi, joiden sydämen paikalla on setelinippu.
Sitten on jäljellä melkoinen määrä näiden kahden
tavan välimuotoja. Jokainen niistä antaa tavattoman paljon kritisoimisen
mahdollisuuksia, mikä tekee yleisönosastojen ja blogien kirjoittajat
onnellisiksi. Kun ulkomailta tulevien eristäminen aloitetaan, se olisi pitänyt
tehdä jo aikaisemmin tai päivää myöhemmin. Jos ravintoloita ei suljeta, ne
pitäisi osan mielestä sulkea heti. Jos ne suljetaan, ei pitäisi. Jos
kansalaisia ei testata viruksen takia, kaikki tai osa pitäisi heti testata. Jos
kaikki testattaisiin, se oli tarpeetonta ja typerää rahan tuhlaamista ja
sairaaloitten henkilökuntien rasittamista.
Oli miten oli, mikä tahansa välimuoto olisi epäilemättä
kaikkein inhimillisin vaihtoehto. Niitä voi punnita ottaen huomioon
taloudelliset voitot ja tappiot, kuolemien määrän, sairaan tai terveen
kansalaisen viihtyvyyden yms. Valitsemalla ne sopivasti ja antamalla niille sopivat painoarvot päätyy
lopulta minkä tahansa vaihtoehdon osalta siihen, että se on paras mahdollinen.
Jälkeenpäin jälkiviisaus kukoistaa. Opposition poliitikot
ovat onnellisia, koska heille tarjoutuu ääretön määrä kritiikin
mahdollisuuksia. Jos olisi tehty niin ja niin, kuolleita olisi prosentti tai
kaksi vähemmän. Jos olisi tehty niin, taloudelliset tappiot olisivat nyt
miljardin tai kaksi pienempiä ja työttämiä sen ja sen verran vähemmän. Kaikki
väitteet olisivat lopulta lähes pelkkiä uskon asioita. Tai sitten sellaisia, että jos hallitus olisi vastaavan päätöksen tehnyt, oppositio olisi sen tuominnut. Joten hallituspuolueitten
kannattajat voivat väittää, että täysin pieleen meni kritiikki. Vastustajat taas, että
kyllä hallitus on persiistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti